Tämä teksti on saanut innoituksensa Q-teatterin nuorten 10-vuotisjuhlaproduktion teemoista. Esitys, jossa olen itse mukana, herättää varmasti ajatuksia. Harjoituskausi herätti minussa jotakin tällaista - tänään. Tämä ei ole mielipidekirjoitus, pikemminkin runoileva ajatuspolku. Ajatukseni leikki liito-oravaa, kiisi havainnosta rooliihahmoon, ehkä runoon, ajatuskokeeseen, riimiin, raukeuteen ja pois.
Lisätietoja Suomi 2016 - musikaalista:
https://www.facebook.com/events/1180994518587143/?active_tab=highlights
'
Missä on vuoden 2016 suomalainen?
Vuonna 2016 suomalainen tiedostaa ihmisyytensä. Hän hahmottaa vaikutusvaltansa, sisäiset ja ulkoiset kehityskohteensa, velvollisuutensa yhteiskunnan jäsenenä, arvonsa ja oikeutensa, kykynsä ja mielipiteensä sekä ne ajatukset, joita ei halua ajatella. Vuoden 2016 suomalainen on dynaaminen, luova ja yhteistyökykyinen, itseään alati kriittisesti tarkasteleva, ongelmakohtiin rohkeasti tarttuva tekijä ja sisällöntuottaja, joka on jäsen useissa läpinäkyvissä ja tavoitteellisissa, matalan kynnyksen organisaatioissa, joita ihmissuhteiksikin kutsutaan.
Suomalainen on aktiivinen yksikkö, yhtä aikaa subjekti ja kokija, jonka maailmanlaajuisissa verkostoissa kypsyvät älyn, ahkeruuden ja eteenpäin suuntautuvan käyttövoiman hedelmät. Suomalainen on innovaattori, elämän ja muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin mukautuva toimija.
Vuoden 2016 tyypin suomalainen tiedostaa ympärillään useita erilaisia mielipiteitä ja on kykenevä huomioimaan eri taustoista ja elämänpiireistä tulevien tarpeet ja heidän mielenmaisemaansa vaikuttavat tekijät. Suomalainen näkee elämän polkuna, jonka varrelle myös rikkaruohot voivat tuoda oman pirteän säväyksensä. Suomalainen ymmärtää, etteivät kaikki mielipiteet kohtaa vaivattomasti, vaan on tehtävä työtä, löydettävä yhteinen suunta ja visio. Suomalainen tietää, millä luoda kuvaa, vahvistaa ja rakentaa yhteisöä ja kirkastaa identiteettejä. Suomalainen ymmärtää kasvun mahdollisuuden ja keinot sen taustalla. Vuonna 2016 suomalainen on nykyhetkessä kiinni, taloudellisen ajattelun ytimessä. Suomalainen on oppinut, mikä myy.
Vuonna 2016 suomalainen on yksin. Eikä sitten kai oikein muuta. Suomalainen ei löydä pilkulle lauseesta luontevaa paikkaa, mutta pelkää myös pisteitä. Hän ei uskalla vetää henkeä, koska unohtaa silloin, mitä oli sanomassa. Suomalainen on varma, että ennen pitkää kaikki katkeaa. Hän ei tiedä, mihin suuntaan kannattaisi edetä, mutta on kuullut, ettei pysähtyminen kannata. Suomalainen pelkää yhtä aikaa sekä puutumista että kipua. Hän muistaa melkein kaikki saamansa neuvot, muttei tiedä, mitä niistä on tarkoitettu ajateltavan. Mitä pidempään suomalainen katsoo verkon välityksellä vastaanottamaansa kulloistakin sähköistä toimintaohjetta, sitä ilkeämmin sumeampana ohje katsoo takaisin. Maailmalla on kiire, suomalaiselta on kai jäänyt jotakin olennaista kuulematta.
Vuonna 2016 suomalainen vihaa. Hän tietää kyllä, ketä ja osaa kyllä keksiä, miksi. Suomalainen ei tunne hartioitaan, mutta tuntee kyllä takin kylmän painon ja nyrkkinsä kylkiään vasten. Suomalainen tietää, mitä haluaa, kuka on ja mistä löytää jotakin kättä pidempää. Ei suomalainen elämää tai maailmaa vihaa, vaan niitä, joista löytää jotain vihattavaa. Itseään suomalainen vihaa itseltään salaa.
Vuonna 2016 suomalainen ei tiedä, onko hän suomalainen jo, vai puuttuuko vielä joku olennainen taito, tutkinto tai uskonto. Suomalainen tuntee monta muuta suomalaista, joka tavalla erilaista, muttei ole varma kuinka kohdata niitä, jotka ovat äänekkäästi eri mieltä siitä, onko suomalainen suomalainen vai ei.
Vuonna 2016 suomalainen ei ole varma, haluaako olla enää suomalainen. Hän ei enää pidä siitä sanasta, se tuo mieleen leijonavaakunoita, suomikonepistooleja, huumorintajuttomuutta ja kiinni paiskautuvia ovia, yksityisyyden vaatimuksesta suppuun napsahtavia sälekaihtimia.
Kuitenkin myös vuonna 2016 suomalainen eläin on. Makeasti oravainen, kettu repolainen, mesikämmen, jänöjussi, vieraslaji ja risteytys, kaupunkimiljöön viherkäytävän metapopulaatio. Suomalainen eläin on yhä, vaikka sen pesä koostuu muunmuassa polun roskiksesta lennähtäneistä silikonikorvatulpista, jonkun hometalohankkeen välikaton lastuvillasta, vaipanriekaleista ja jäätelöpaperista.
Suomalainen eläin on vieläkin, vaikka ihminen on innovoinut sen kodin tilalle parkkihallin. Eläin ei varsinaisesti pelkää, vaikka jonkin anturin mukaan sen stressitaso on punaisella ja selkään on piirtynyt karvaton laikku. Kun suomalainen eläin katsoo, sen silmissä on kosteita läiskiä. Siitepölykausi. Suomalaisen sielunmaisemassa se on jotain syvempää.
Suomalainen eläin on vieläkin, vaikka ihminen on innovoinut sen kodin tilalle parkkihallin. Eläin ei varsinaisesti pelkää, vaikka jonkin anturin mukaan sen stressitaso on punaisella ja selkään on piirtynyt karvaton laikku. Kun suomalainen eläin katsoo, sen silmissä on kosteita läiskiä. Siitepölykausi. Suomalaisen sielunmaisemassa se on jotain syvempää.
Niin kauan kuin eläimen silmät ovat suuret ja kimmeltävät ja häntä tuuhea kuin viereisellä mökkivintillä koristeena lojuva pölyharja, eläin on turvassa. Niin kauan, kuin eläintä tullaan katsomaan joelle kovettuneen leivänkannikan kanssa tai lintulaudalle talipallo kourassa, eläin on turvassa. Niin kauan kuin eläimen karvaa kämmeneensä harova lapsi ei saa oireita, eläin on turvassa. Niin kauan kuin eläimelle on paikka ihmisen elämäntavan symbolisena osana, eläin saa olla rauhassa.
Niin kauan kuin ihminen näkee eläimen silmissä palan itseään, palan kuolaista ja pörröistä lapsuutta, eläin on ihmiselle olemassa. Mutta kun vuoden 2016 dynaaminen ja trendivaistoinen suomalainen näkee eläimessä itsensä, se ei näe enää eläintä. Eläin on olemassa tuotekuvastossa, animaatiossa, WC-paperimainoksessa ja keräilytarrana. Se ehkä brändäytyy jossakin koneistossa ja tulee ulos oheistuotteena ja glitteriä tuntokarvoissaan. Mutta ei se silti katoa kokonaan.
Niin kauan kuin ihminen näkee eläimen silmissä palan itseään, palan kuolaista ja pörröistä lapsuutta, eläin on ihmiselle olemassa. Mutta kun vuoden 2016 dynaaminen ja trendivaistoinen suomalainen näkee eläimessä itsensä, se ei näe enää eläintä. Eläin on olemassa tuotekuvastossa, animaatiossa, WC-paperimainoksessa ja keräilytarrana. Se ehkä brändäytyy jossakin koneistossa ja tulee ulos oheistuotteena ja glitteriä tuntokarvoissaan. Mutta ei se silti katoa kokonaan.
Vuonna 2016 maailma on kallellaan. Elämä on teroitettu teräväksi. Huipulla tasapainoilijat huojuvat heikkojen signaalien keskellä kuin posliininkalpeaan hymyynsä jähmettyneet soittorasiaballerinat. Pohjalle sataa teroitusroskaa raskaina lumihiutaleina. Matkalla ylös ei saa pysähtyä katsomaan maisemia tai ote lipeää.
On vaikeaa olla yrittämättä ylös, maksoi mitä maksoi, koska jossain kai sanottiin, että elämän terällä seistessään voi nähdä auringon taas. Ilman, että siitä tarvitsee vastata kenellekään.
Q-teatterin Nuorten Teatteri: Suomi 2016 - musikaali:
(13.5) / 14.5 / 16.5 / 17.5 / 18.5 / 20.5 / 24.5 / 25.5 / 26.5 / 27.5.2016
Kaikki esitykset klo 19
Q-teatterin Puoli-quun näyttämö
Liput: 10/5 e
Lisätietoja: https://www.facebook.com/events/1180994518587143/?active_tab=highlights
www.q-teatteri.fi
www.qteatterinnuoret.wordpress.com