Autossa istun, pinkki tuulitakki polvien päällä peittämässä vaivihkaisesti pinkeänä riippuvaa mahaa. On se tavallaan kiehtovaa, miten pinkeänäkin voi roikkua, maha on paha, vatsa olisi vielä sympaattinen. Ja samaan aikaan pinkki kuulostaa huulilla huolettomammalta kuin vaaleanpunainen, jotenkin lapsenomaisemmalta. Pinkki on puhekieltä ja kaikuu niin kuin kinkku, ihku - ripsari ja niinku kännykuoressaan kulkeva kaksitoistavuotias. (Vaikka ihminen onkin yksilö, älkää nyt kaksitoistavuotiaat loukkaantuko).
Kiehtovaa, mutta usein myös kiehuvan karvasta huomata, miten vatsa öristää kuin humalainen ja ilmavaiva kuulostaa runollisemnalta kuin pieru. Mutta älkää nyt tulkitko niin, että siellä se blogissaan avautuu ilmavaivoistaan. Joku roti. Minä puhun yleisellä tasolla.
Sade taas pahoinpitelee ikkunaa moottoritiellä. Mutta se pakotetaan hakkaamaan lasiin, kun autolla ajetaan niin kovaa. Ei se sitä tahallaan tee. Monesti tulee törmäyksiä, kun kaksi tekijää näkevät vain omat päämääränsä. Sade menee halaamaan maata painovoiman painostuksesta kuin ihastunut nelosluokkalainen luokan futistähteä ruokavälkällä. Autossa taas painetaan kaasua, mennään nyt vain yli ja eteenpäin. Olemme taas vähän myöhässä.
Menipäs diipiksi. Kakskytluvun kabareehittejä, kesäsadetta ja aamupäivän moottoritie, työstressiä ja kipeytynyt oikea selkälihas - mitä siitä muuta saisikaan. Äiti ajaa minut leirikeskukselle työjaksoa aloittamaan. On tämä kätevä tämä tabletti, kun ei tarvitse paikallaan pysyvää nettiyhteyttä. Näyttökin sen verran iso, että joskus osuu jopa oikeisiin kirjaimiin. Autocorrect (joka korjaa itsensä poikkeuksetta Autonomiset, yllättävän lähellä totuutta) kyllä ärsyttää. Miksi sana ON korjautuu sanaksi ongelmia? Vielä monikossa! Onhan niitäkin, mutta on paljon muutakin. Viisikymmentuntisen työviikon jälkeen läppärikin ilmoitti ensi töikseen, että "2 ongelmaa odottaa reagointiasi", kun viisi päivää olin jo selvitellyt koti-ikäväisten ihmistaimenien kengännauhoja. (Kyllä minä tiedän, että taimen on kala. Mutta älkää tulkitko tätä nyt niin etten pidä työstäni.)
Ja tosiaan, tämä postaus taisi käsitellä olettamista, tulkintaa ja sanontatapojen sävyeroja. Käytin tehokeinoja. Että älkää nyt niin tulkitko, että minä oikeasti hermoilisin teidän tulkinnoistanne näin paljon.
;))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti