Taas tää mä

Mä oon taas tää tänään. Taas mä oon tää.

Melkein kuin eläin takussa. Tai ihminen arkussa, kun se tahto kokeilla, miltä tuntuis olla kuollut keskellä viikkoa.

Kuoriainen jumissa.

Mun keskellä on reikä niinku leivässä,
siitä näkee kyllä läpi, muttei eteensä
Ilma vierii mun välistä, ilmankos.
Olen ontto otos, ontompi kuin keskiverto "entä jos", tutumpi kaaos, ohjatkaa toi ulos

    Välitän väljää taas lävitse tästä ja yhä vaan välttelen välittämästä. Ota hei koppi, niin kompastun, muuten väkisin väitän, että varmasti vahvistun

Olen niin raaka, et idutkin kadehtii
Puoliksi syöty, mut koskematon
Valkoiset lakit ja lakanat lainehtii
Tahdon pois alta ja sateenvarjon.

Uitettu koira.

Mä oon taas tänään tää. Taas mä oon tää tänään.

Pelkään, ettei kukaan enää kompastu muhun
Otan itseni kiinni ja ripustan pois
Pelkoni selkä ei kuule kun puhun, olen virraton piiri, nyt katketa vois

Pulu päin seinää.

Rakennan kotini tikusta asiaks
Olen taas itseni ainoa osakas
Yksittäinen, räätälöity, munaton munakas
Syyttäjä, tuomari, poliisi ja varas
Elämänmittaisen vakuutuslupauksen vakioasiakas.

Rahat takas,
rakas.
Taivas,
pysy paikallas.

Silti olen salaa aggressiivisesti toiveikas.

Kissa pöydälle.

Mä oon taas tänään tää. Taas mä oon tää tänään.

Mun keskellä on kohta, jonka oon tuntenu tunnottomaksi
Se oli niin lähellä, et oli tehtävä
se tuntemattomaksi
Ja nyt kun mun pitäisi elättää itseni edes hengittämällä
En osaa kuin selittää selittämistäni tahallaan häviämällä

Usko mua, usko
Mä kallistun, mutten kaadu, usko
Luota, että mä luonnistun
ja lupaa, et oot jossain siellä, '
mikä tyhjäksi jää, muttei koskaan oo tyhjä.

Mä oon taas tänään tää. Taas mä oon tää.

Minä alan vasta siitä,
mihin sinä loput.
Ja jos ja kun jään kesken, aion silti pitää loput.
Mä en tahdo mitään niin kovaa
kuin et jäisit reunaani kii.
Mutta mun keskellä tyhjä tietää,
et ei se vaan mene niin.