Kotona taas :)

Jaan nyt postaukseni kahteen osaan. Muuten siitä yhdestä tulisi pitkä kuin Maijan osastojakso.


Toinen postauksista käsittelee sitä tavallista; ei paljon mitään. Minua, elämääni, sydäntäni, syömistäni, blaa blaa blaa.

Tämä postaus on järkevämpi ja kuvapainotteinen. Minä esittelen kotilomapäivääni ja sairaalassa värkkäämiäni käsitöitä.

Perinteisesti olen ollut sairaalassa aina joulun aikaan. Siispä askartelin tänäkin vuonna joulukortit itse. Viime vuonna kuvat korteista katosivat bittiavaruuteen, mutta tänä vuonna olen onnistunut säilyttämään ne. Tässä:
(Pahoittelen keltaista valoa, joku tontuista oli ilmeisesti pissannut varjostimeen.)

Jepulis. Tänään on satanut lunta ja viimeistään huomenna se sulaa pois. Onneksi olen painanut kuvan maisemasta mielikuvitukseeni ja aion hiihtää sen läpi joka päivä aina kevääseen asti.

 Torstaina, kun kävin kotona syömässä päivällistä, me ripustimme jouluvalot ikkunoihin, ja minä askartelin perinteisen kynttiläasetelman keittiön pöytään. Tänään kuurasin huoneeni ja vaihdoin huonekalujen paikkaa äidin hampaittenkiristyksestä ja isän kuorsauksesta (hän ei tainnut olla moksiskaan) välittämättä.

Koira oli iloinen näkemisestäni. Sain sen pysymään paikallaan kuvan ottamista varten, kun nostin sen rakkaimman rievun pääni yläpuolelle ja pidin yllä hypnoottista leperrystä.

Sitten join teetä ja söin purkkaa ahnaammin kuin miesmuistiin. Tai siis kahteen viikkoon, sairaalassa en tullut edes ajatelleeksi kyseisiä addiktioitani.

Lounaaksi äiti laittoi ihanaa tofukastiketta ja kuskusia. Isä söi joulumakkaraa.


Mitä vielä? Minä väsään norsua sinisestä langasta ja mollamaijaa ihanasta ihonvärisestä pörröstä ja nukenkasvoista, jotka sairaalan 'leikkitäti' minulle antoi. Minulla on uusi tapa; käyn suihkussa päivittäin ja rakastan karpalonhajuista suihkusaippuaani. Elämä on jokseenkin mallillaan ja joulu tulee. Pitäkää itsenne pupusina, minäkin yritän. (Vaikka ehkä, sittenkin, olen mieluummin pöllö.)