Joulu sujui vaihtelevasti. Söin vapaammin ja enemmän kuin varmaan kahteen vuoteen. Söin sen verran kuin normaalit ihmiset syövät kahdessa vuodessa. Söin aterioiden välissä herkkuja ja aterioilla otin lisää, monta kertaa. Vielä iltapalan jälkeen kävin uudessa joululahjapyjamassani syömässä lanttulaatikkoa suoraan jääkaapista.
Eikä minun painoni tästä kaikesta räjähtänyt yhtään minnekään. Joten relatkaa, ihmiset, te kinkunsulatusjumppia netistä itsellenne etsivät, MeNaisten Joulukilot veks! - erikoisnumeroa kaupasta kotiin kantavat raasupoloiset. Minä makasin koko joulun, kirjoitin kirjaani, tein käsitöitä, katsoin leffoja ja pelasin lautapelejä, söin lähes taukoamatta. Ja tässä minä yhä olen. Eikö olekin uskomatonta?
Ainoa asia, mistä en joustanut, oli kala-kasvis-ruokavalioni. Kinkku sai siis jäädä, mutta nautiskelin sisääni lähes kokonaisen savustetun siian ja puolet äidin isoon vuokaan tekemästä lanttulaatikosta. Rosolli loppui ennen kuin olin edes päässyt vauhtiin. Minä sitten rakastan jouluruokaa!
Huh. Onneksi ensi jouluun on taas vuosi.
Tänään ja eilen söimme lipeäkalaa, tänään kylmänä. Miten jokin niin mauton ja hyllyvä voi olla niin hyvää? Minä kummastelen makunystyröitäni.
Tietysti olen ollut myös ahdistunut. Mutta häviävän vähän. Ja vain murto-osa ahdistuksesta on ylipäätään liittynyt syömääni ruokaan.
Minä teen joululahjapopstauksen, jos saan lahjani kuvatuksi. Suosikeiksi nousivat Kiroileva Siili- pyjamahousut, pöllö-avaimenperä ja -kaulakoru, carcassonne-lautapeli ja Marimekon tasaraita-mekko. KIITOS! <3
Veljeni tyttöystävineen ja heidän koiravauvansa olivat meillä joulun. Aatonaattona kävimme siskoni perheen luona syömässä taivaallista kasvis-vuohenjuustopiirakkaa ja juomassa glögiä ja tuijottamassa haltioituneena, kun siskoni neliviikkoinen pikku pökäle nukkui. On se söpö. En malta odottaa tulevia barbitaloja. Meistä tulee vielä hyviä arkkitehtejä yhdessä.
Tapanina kävin veljeni isovanhempien luona... tuota noin... syömässä. Vaihteeksi. Mukavia ihmisiä.
Mitäs vielä? Pyhinä olemme kaiken syömisen lomassa kirjoittaneet äidin kanssa kirjaani puhtaaksi. Tiedän jo, miten se päättyy!
Laitan vielä kuvia muutamista tekemistäni joululahjoista. Niitä oli paaaljon enemmän, unohdin vain kuvata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti