sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tykkätsä, jos mä tägään sut tähän ja follaan sua vähän?

Isän kahvimuki on jättänyt tietokonepöytään puolikkaan kuutamon muotoisen renkaan. Siihen on hyvä asettaa oma teemukinsa, muumien poliisimestari itse.

Ulkona puuterinkeveän lumen kasautuessa teiden poskiin, otsiin ja ohimoihin, talven kylmän liimautuessa ikkunoihin, minä olen ajatellut maailmaamme. Ensin koko pyöreää, sinistä palloa, sitten Eurooppaa, sitten Suomea. Hiljalleen Helsinkiä ja sitä pientä soikeaa osaa siitä, jonka uumenissa itse asustan. Sitten punavalkeaa taloa, kolmatta kerrosta, nurkkaovea ja eteistä, jonka kynnyksen yhteyteen on unohtunut joulukuusenneulasia ja naulasta tipahtanut kenkälusikka. Sitten vihreää tuolia tietokoneen edessä, ja tietokonetta, hiljaa hurisevaa keskusyksikköä ja näyttöä. Tyhjää, virtuaalista paperiarkkia.

Olen sukeltanut sisään tietokoneeseen, ihan vain uteliaisuudesta. Ja hups, olen taas maailman katolla.

Voin nähdä kaiken. Kaiken, vain istumalla vihreällä tuolillani ja tökkimällä hiiriparkaa näytöllä edestakaisin. Voin nähdä ihmisten kasvot ja lukea heidän ajatuksensa, voin päästä sisään heidän koteihinsa ja ihmissuhteisiinsa, mukaan makuuhuoneeseen, vessaan, suihkuunkin. Voin jakaa itseni satojen ja taas tuhansien kesken, tykätä tuosta ja tökätä tätä. Hallitsen elämää. Paitsi omaani, niin myös muiden. Olen aivan voittamaton.

Tai niinhän sitä luulisi. Internet on jännä juttu. Älypuhelimet ovat vielä jännempiä. Oikeastaan ne ovat jo aika karmivia.

Internetin ihmeellinen maailma avaa silmiemme eteen kuvitellun todellisuuden. On Facebook, Twitter, Instagram, Tumblr, Blogger, Kik, mitä näitä nyt on. Kaikki on käden, anteeksi, hipaisun ulottuvilla. Pääset Putouksen kulisseista Pakistanin taistelutantereelle murto-osasekunnissa. Voit kauhistella Miley Cyruksen gaalapukeutumista ja jakaa seinälläsi höpsön videoklipin kahdesta alaskalaisesta kissanpennusta sitten seuraavassa sekunnissa. Välissä arvostelet Hot Or Not:issa pari pärstänsä sinne ladannutta tyttöpoloista ja pelaat yhden tason CandyCrushia läpi. Oho, nyt sait Kikissä viestin, misoot? himas. Lataat instaan ylhäältäpäin napatun kuvan itsestäsi jumpsuitissa. #home #chilling #bored. Rinnakkaisluokan Jakke kommentoi; Heruuu... xxD. Unfollaat sen kostoksi.

Olet valtias tai valtiatar. Ollaan sukupuolineutraaleja, sanotaan vaan; oot paras. Pienellä.

Mä olen nyt TOSI täti. Ehkä tästä kuultaa läpi oma epävarmuus, ulkopuolelle jäämisen tunne. Kun mä en tajuu. Mua ei jaksa kiinnostaa älypuhelinkulttuuri. Saan tästä luultavasti paskaa niskaani, mutta kun se vaikuttaa niin älyvapaalta. Tietysti yhteenkuuluvuuden tunne on hieno juttu. Se, että voit yhdellä hipaisulla osoittaa kaikille 3655:lle facebook-kaverillesi, mitä mieltä olet. Mutta mä pelkään, että kaikki ne nuoret, jotka tuolla ulkona kulkee takki auki pakkasessa Iphone kädessä, ne jää ensinnäkin auton alle. Jos ei katso sivuillensa. Toiseksi, ne unohtaa elää.

Puhelin koukuttaa. Se on ihan tosi juttu. Se, että sä jäät kiikkiin, koukkuun roikkumaan. On huumaavaa olla koko ajan NIIN inessä. Sä oot siellä, sä oot täällä, sä oot tulossa, menossa, kokemassa, jakamassa, tietämässä, toteamassa, ihan koko ajan. Vai ootko?

Entä se vanha nainen, jonka eteen sä just päästit oven putoamaan? Se koira, joka just ehti vetää tassunsa jalkasi alta S-marketin edessä? Se auringonlasku, jonka sä näät kuin heijastuksena kännykän näytöstä, joku on jo kuvannu sen facebookiin. Se ohikiitävä, harmaansininen hetki juuri ennen laskeutuvaa pimeää. Sydämenlyönnit, pakkasen purema nenässä, ensimmäinen leskenlehti keväällä, kesähiekka varpaiden välissä. Ensisuudelma laiturilla. Mitä sä silloin teet, kaivat älyn taskustas ja nappaat kuvan? #first kiss #summer #love. Itsetuntosi ja 595 muuta tykkäävät tästä. Entä kuvaamasi ruoka-annoksen maku? Maistatko sä sen? Tykkäätkö sä siitä? Entä se kumoon kellahtanut rapajuoppo aseman edessä, se jonka ohi sä kävelet. Tökkäsitkö sä sitä? Olis ehkä kannattanu.

Tai se joku, joka katsoi kiinteästi sun selkään koulun ruokajonossa, rukoili, että huomaisit senkin. Se tietää, että sä oot cool. Sekin haluaisi olla. Se haluaisi tutustua suhun.

Mut kun et sä ehi. Sulle tuli just Kik-viesti. Misoot? Tulos. Menos. Ihan vittu just täs.

Mut ootko?

4 kommenttia:

  1. Wou, kirjoitat ihan älyttömän hyvin ja tosi vaikuttava teksti! Tää älypuhelinkulttuuri on kyllä alkanut mennä jo äärimmäisyyksiin (sanoo tyttö joka tätäkin viestiä näpyttelee iphonella), ja eniten itseä ärsyttää se epäsosiaalisuus, mikä niistä seuraa. Äärimmäisen rasittavaa viettää aikaa ihmisen kanssa, jonka kaikki huomio on luurissa ja joka vain nyökyttelee ja hokee joojoo kun hänelle puhuu. Kuitenkin käytöstapoja pitää olla sen verran, että antaa huomion sille vieressä olevalle ihmiselle eikä kädessä pitelemälle kapulalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nimenomaan, hassua että tää sosiaalinen media viljelee välillä just epäsosiaalisuutta... :D

      Poista
  2. Vitsi sä oot Maija cool! Siis ihan oikeesti! Oon ihan super ilonen että tulit meiän näytelmäryhmään koska sä oot älyttömän lahjakas ja mukava! Keep going:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oot cool! :D Kiitos kovasti ja samat sanat sinne. Oliks jungle juice perjantaina niin hyvää kuin odotit? :)

      Poista