perjantai 29. elokuuta 2014

Sinireppuinen alakulo



It's a lovely day.
If I was okay, I could dream myself away.
But the silence inside my head,
It rips out my teeth, it cuts my hair.
I've got my cheek against the pillow,
the sun is getting low.
Why do I feel so sad?
Why do you always look at my hat? Not me.

I try so hard, believe me.
I just want to be free.
Be free with you when in the air
the birds and shadows just don't care.

I want to be like all the others,
happy, angry, that's what matters.

I don't want to try to be.
I just want to see and feel.
The loneliness eats me while I
eat everything that I can find.
I wish that someday someone could
love me
not something
I should be.



Sehän on minun oma vikani. Jokin sääntö, jonka olen itseeni kirjoittanut. Yritän tehdä vaikutuksen jokaiseen vitun pensaaseen, joka tielleni osuu. Ihmiset taas saavat minut niin tolaltani, etten tiedä miten päin seisoisin. Yleensä päädyn tunkemaan pääni kahden sellaisen olkapään välistä, jotka mieluummin tutustuisivat toisiinsa kaikessa rauhassa. Ilman minua. Ihastuisivat. Nauraisivat. Riitelisivät. Luottaisivat. Uskoutuisivat. Lupautuisivat. Sillä aikaa, kun minä vedän sinisen kånkenin selkääni ja valun kotiin purkamaan pahaa oloani äitiini (johon minulla on psykologisesti liian tiivis suhde - se kuulemma oli osasyy anoreksiaani) sekä tomaatteihin. Joskus blogiin. Joskus luovaan toimintaan. Liikuntaa en ole voinut harrastaa pitkään aikaan, koska olen paskonut vasemman lonkkani ja kärsin pitkittyneestä kuumeettomasta flunssasta.

Nyt en jaksa edes kirjoittaa enempää. Minä olen vain minä. Kunpa se riittäisi.

7 kommenttia:

  1. Kyllä se riittää <3

    Mutta myönnettäköön, että samaistun näihin viimepostauksiisi. Eteenpäin mennään, mutta pää vain ei tuppaa pysymään kyydissä. Huomaan haikailevani enemmän ja enemmän, vaikka samaan aikaan tiedän, ettei paluuta enää ole. P*skamainen vaihe, ei voi muuta sanoa. Mutta oletan, että tääkin tosiaan on vain vaihe.

    Mulla puhuttiin muuten nuorempana myös tuosta liian tiiviistä suhteesta äitiin... Toisaalta nykyisin ajattelen, että eikö se ole aika luonnollista, että on tiivis suhde läheisimpään aikuiseen? Ja omalla kohdalla sen siteen katkaisu, sen olisi voinut tehdä hieman järkevämmin...

    VastaaPoista
  2. Yhdyn yllä olevaan - se että olet sinä riittää enemmän kuin hyvin!
    Usein tutustuminen uusiin ihmisiin onnistuu paremmin kun ei yritä liikaa.. antaa vain olla ja puhuu silloin kun oikeasti on jotain sanottavaa. Laatu on määrää tärkeämpi, näin olen ainakin omalla kohdallani huomannut.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vaan jotenkin edellisessä koulussani jäin kaikista porukoista ulkopuolelle, kun ajattelin, että antaa mennä omalla painollaan... Toivotaan, että nyt käy toisin! :) Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Olet fiksu ja ihana ihminen, se ei jää huomaamatta! <3

      Poista
  3. Iloa, aurinkoa, hymyä ja kirpeitä omenia alkavaan syksyyn! Oot ajatuksissani, ehkä just sen taki kun olet niin mieleenpainuva tyyppi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Ja samoin, suloisia syyslehtiä ja virkeitä kouluaamuja syksyysi!

      Poista