Faktapläjäys

 Mitä nyt? Mitä tänään? Mitä mahtuu tähän pieneen ihmiseen, sydämeen, joka hukkasi rytminsä kylkiluiden väliin, hyppäsi kurkkuun ja jäi sinne jumiin?

Mitä hyvää, mitä huonoa?

Minäpä listaan.

+  Aurinko paistoi
+  Koulukuvaaja kutsui minua prinsessaksi
+  Eilisessä teatteriryhmässä ollut poika tuli tervehtimään
+  Ruotsin verbikoe meni hyvin
+  Sain äidinkielen noitavainoesseestä erinomaisen (vaikka käytänkin kuulemma liian tiheää kappalejakoa)
+  Kaksi ihanaa ihmistä tuli vuorollaan juttelemaan minulle ruokavälitunnilla. He sanoivat pitävänsä blogistani. Minä en häkellyksissäni osannut sanoa oikein mitään järkevää tai edes hupsua, vaan kaikkea tylsää ja tavanomaista, mutta tulin hyvin iloiseksi.
+  Koulussa oli hyvää ruokaa
+  Koulumatkan varrelle oli asetettu koriin ilmaisia siirtolapuutarhaomenoita, jotka maistuivat herkullisilta.


-  Sain nähdä koulukuvani. Näytän säikähtäneeltä sammakolta tai maanis-depressiiviseltä itsetunto-ongelmista kärsivältä puutarhaetanalta.
-  Olin kuolemanväsynyt koko päivän. Olin nukahtaa äidinkielentunnille, ruotsintunnille ja vessanpöntölle. Sain vastaani tuiman katseen. En vessanpöntöltä, vaan ruotsinopettajaltani.
- En osunut pesäpalloon kertaakaan. En myöskään saanut sitä kiinni, vaikka se lensi ystävällisesti suoraan kohti.
- Sen ainoan kerran kun sain jalkapallon haltuuni, kompastuin siihen ja syötin päällepäätteeksi vastustajalle.
- Minulla oli hirveä nuha
-  Ja röhisevä, puolikuiva yskä
-  Sukkahousujen väri ei sittenkään sointunut puseroon
-  Kävelin vahingossa suoraan rollaattorimummelin eteen



Niin. Elämä on, kuten DNA sanoisi.

Mitäköhän minä vielä keksisin sanoa? (Yleensä auttaa, kun tämän kysymyksen kirjoittaa julki.)

...

Minä olen väsynyt. Taisin mainita sen jo. Olen ilmeisesti nukkunut huonosti. Ajatellut liikaa. Tai liian vähän. Olen ajatellut itseni mutkalle. Olen jo pitkään ajatellut olla hetkisen ajattelematta, mutta se ajatus jää aina jotenkin kesken.

Oikea jalkani puutuu. Se johtuu siitä, että minä istun sen päällä. Heilutan varpaitani, mutta se ei auta. Varpaiden heiluttamisella ei ole elämää edistäviä vaikutuksia. Se ei ratkaise ongelmia. (Eikä sillä tavalla lisäännytä. Koska lisääntyminenhän on peribiologisesti ainoaa oikeaa elämän edistämistä. Miettikää, jos varpaita heiluttamalla lisäännyttäisiin. Minäkin olisin jo suurperheen äiti.)

Ei mennä tähän. Tähänkään. Ei mennä mihinkään. Ollaan tässä, elämässä, kiinni vailla kiinnityskohtaa. Sittenkin auki. Hauki. Se on kala.

Voi, kuinka minä olen taiteellinen.

Eikun ihan oikeasti. Minua mahdistaa. Purkasta on taas mennyt maku. Ensimmäisen maailman ongelmia. Tämä on jo kymmenes purkkani tässä iltapäivässä. Kamalaa, kun sen kirjoittaa ääneen.
Minä teen tunnustuksia. Tahdon ripittäytyä. Jakaa itsestäni maailmalle. Niinhän kaikki taiteilijat tekevät. Oksentavat itsensä ja tuskansa paperille tai näyttämölle tai koskettimistolle, antavat tulla, kylpevät henkisissä eritteissään ja ovat hetken ajan tyytyväisiä, kunnes uusi taiteellinen pökäle ilmoittaa tulostaan. Tässä siis hieman paljastuksia minusta.


30 FAKTAA PÖLLIKSESTÄ

1. Olen purukumi-addikti. Jenkki professional salmiakki ja Xylimax hedelmä ja piparminttu. Minun taivaani tukipilarit on rakennettu purkasta.

2. Olen tomaattiaddikti. Voin ahtaa niitä sisääni tusinoittain. Punaisia, pyöreitä, ihanan tirskahtavia. Grillattuna, marinoituna, täytettynä, tyhjennettynä, erityisesti tuoreena, suoraan jääkaapista. Mums.

3. Kerään vanhoja hammasharjoja. Erityisesti Jordan design - mallistosta. Nipsaisen vain hapertuneen harjaspään pois... ja voilá! Minulla on.... päätön hammasharja.

4. Rakastan apteekista ostettavien Seba Med - saippuoiden tuoksua. (vaikka mietinkin aina, kuka on Seba ja kenen mukana se on. Minun mielikuvissani Seba on vain vähän perverssi kaappihomo.)

5. Minusta lenkkeileminen on tylsää.

6. En oikeasti tykkää yhtään suklaasta.

7.  ...Mutta rakastan jäätelöä.

8. Ajattelen ihan liikaa itseäni. Tietenkin sitä on oman elämänsä päähenkilö, mutta ihan oikeasti, ei ketään kiinnosta, missä kohtaa keskustelua sinä naurat. (Paitsi jos se tapahtuu silloin, kun kaveri avautuu mummonsa äkillisestä poismenosta.)

9.  Joka toinen päivä uskon valloittavani maailman (en niin kuin Hitler, vaan niin kuin J. K. Rowling)

10. Ja joka toinen päivä uskon kuolevani merkityksettömänä pulliaisena keinutuolissa Mäntsälän vanhustentalossa vain nutripullosta askarreltu tonttu-ukko seuranani.

11. Sitten muistan, ettei merkityksettömiä pulliaisia ole olemassa.

12. Pelkään, etten koskaan tule seurustelemaan. Pelkään rakastuvani onnettomasti ja yksipuoleisesti ja päätyväni yksinäisyyteen hakkamaan päätäni hiekkalapiolla.

13. Pesen hampaani aina tietyssä järjestyksessä. Muuten tapahtuu kauheita.

14. Minun pitäisi oikeasti nyt tehdä läksyjä.   

15. Usein heitän ilmaan jonkin esineen ja ajattelen, että se on onnenesine, josta koko tulevan ja olevan elämäni onnellisuus riippuu. Jos esine putoaa maahan, niin.... Vielä kertaakaan koko elämäni aikana niin ei ole käynyt.

16. Kun olin pieni, olin kateellinen serkkuni hienommista superpalloista, ja piilotin niitä.

17. Olen edelleenkin kateellinen serkkujeni hienommasta elämästä.

18. Olen aika hyvä olemaan kateellinen. Kaikesta. Kaikille.

19. Nyt kadun, että kirjoitin kohdan 17. Se käsitetään kuitenkin väärin.

20. Olen korostanut pöllöfaniuttani vähän äärimmäisyyksiin. Oikeasti kaikki eläimet ovat aivan yhtä ihania.

21. En saa kieltäni rullalle.

22. Pelkään, että kasvettuani muutun samanlaiseksi kuin vanhempani. Toisaalta ihailen moniakin heidän ominaisuuksiaan. Toisaalta taas näen heissä sen, mitä en AINAKAAN tahdo olla.

23. Pidän tarkkaa huolta keittiöpintojen puhtaudesta, mutta en ole imuroinut ainakaan vuoteen. (Kyllä minä lakaisen. Ainakin pintapuoleisesti.)

24. Haluaisin vaikka kuinka monesti sanoa tai kirjoittaa jotakin älykästä ja yhteiskunnallisesti kantaaottavaa, mutten oikeasti osaa. En vielä aivan tiedä, mitä mieltä mistäkin olen.

25. Olen surkea puhelemaan puolituttujen kanssa. Hymyni on väkinäinen ja toteamukseni toispuoleisia. Minulle olisi helpompaa, jos ihmiset vain säntäisivät luokseni ja huutaisivat: "Tykkään muumeista! Elämä on ihanaa! Mennään pihalle pomppimaan ja leikkimään himpuloita!"

26. Minä en koskaan katsonut Himpuloita. Olen teletappi-sukupolvea.

27. Rakastan nukkumista. En saa siitä kyllikseni.

28. Uskon, että useimmat ovat jo lopettaneet lukemisen. Kommentoi, jos olet vielä Seban kanssa messissä!

29. Arkipäiväni koostuvat koulusta, pöhöttyneestä ihmettelystä, syömisestä, ahdistuneesta vikinästä, blogin päivittämisestä läksyjenteosta, harrastuksista ja nukkumisesta.

30. Tämä oli tässä.


<3


(31. Laitan aina sydämen, kun en keksi enempää sanottavaa.)