Tänään sataa. Eilenkin satoi. Puissa tuoksuu pisaroiden ajatuksilta; litiseviltä ja nuhaisilta mietteiltä metsän mielekkyydestä. Minä olen nuhainen. Nenä valuu, silmät vuotavat. Aamiainen käpertyy vatsan pohjalle kuin pörröinen koira, tunkee kuononsa kainaloonsa niin kuin meidän Ines aina aamuisin.
Minun pitäisi lähteä kävelemään. Kouluun. Äidinkielentunnille. Haluaisin kirjoittaa vielä paljosta, mutta kellon tympeä ääni sotkee sisäänsä sivulauseita. Päälauseetkin pakenevat itseään. Minä olen lausemoottori, suollan samanlaista päivästä toiseen.
Nyt minun pitää todellakin lähteä. Mutta toistan; LÄHETTÄKÄÄ LISÄÄ KYSYMYKSIÄ! :)))
 |
| Zzzzzz..... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti