Syntymäpäivä

Moi! :)

Eilen oli oikein hauska päivä. Mä täytin vuosia! Ajatelkaa, mä oon ollut rikastuttamassa tätä maailmaa oman höynähtäneen pöllöpersoonani kautta jo viisitoista vuotta. Pitkä aika. Ja paljon siihen mahtuukin.

Mä teen ehkä muistelupostauksen ihmeellisestä elämästäni tässä joskus. "Maijan matkassa halki villien vuosien". Mikäköhän on villeintä, mitä mä oon tähän mennessä tehnyt? Varmaan se, kun uin siellä mätäjoessa. Tai sitten se, kun päädyin soittamaan kaverin bändin keikalle alle vuorokauden varoitusajalla. Piti opetella kymmenisen biisiä yhdessä yössä ja nukuttua tuli puolisen tuntia. Enkä mä edes pysty juomaan kahvia. Mursunpökäleiksihän se tietenkin lopulta meni, mutta haiuskaa oli.

Oli miten oli. Eilen, heti maistuvan pakastekalapuikkolounaan jälkeen suuntasin rakkaan, vanhan ystäväni (ent.lotristi, nyk. potteristi, antaumuksellinen Queen-fani, vähän homssu, sympaattinen sekahedelmä) kanssa kaupungille. Bussia odotellessamme päätimme poiketa radikaalisti tylsän kaavamaisista kaupungillakiertelytraditioista ja lähteä vain, yksinkertaisesti, vähän seikkailemaan.

Ensimmäinen eteen osunut bussi ei ollut kovin seikkailullinen. Kyseisen linjan päätepysäkki sijaitsee heti kotini vieressä, ja olen kulkenut bussilla halki pienen viisitoistavuotisen elämäni. Nousimme kyytiin.

Jäimme pois jossakin, en muista missä ja yritimme päätyä eksyksiin syntymäpäiväni kunniaksi. Kiertelimme kivijalkakauppojen, raitiovaunujen ja jäätelöä syövien ihmisten lomassa ja keskustelimme esimerkillisellä englanninkielentaidolla mm. yhdysvaltojen ylipaino-ongelmista. Yritimme esittää turisteja. Valokuvasimme Paavo Numrmen. Ihastelimme kukkia Helsingin Kaupunginpuutarhassa ja löysimme itsemme Linnanmäen vilinästä vailla penniäkään rahaa. Söimme jäätelöä. Kävimme Panoraamassa. Nostalgisoimme ongintakojun luona. Lähdimme määrätietoisesti kävelemään "poispäin" Linnanmäestä ja päädyimme takaisin lähtöpisteeseen. Aurinko paistoi.



Lopulta otimme bussin ja suuntasimme Hietsun kirppikselle. Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi ihastuttavan pöllökaulakorun ja hupsun pandapipon.

Sitten kello kompastui askeliinsa ja aika rämähti pitkin pituuttaan keskelle kaunista päiväämme. Meille tuli kiire. Minun piti ehtiä kotiin syömään päivällistä ennen teatteriin lähtöä. Onneksi ystävällinen bussikuski suostui odottamaan.

Teatterissa oli erittäin mukavaa. Ajattelin kirjoittaa näytelmästä erillisen postaamuksen.

Suomenlinnassa oli kaunista. Otin paljon kuvia.

Nyt tässä postauksessa ei ollut päätä eikä häntää. Juosten kustu, niin kuin Kuukausiliitteessä sanottiin. Kauhea kiire. Pitää ehtiä Degerbypäiville ja mökille. Äiti osti mehumaisia nutreja. Murr.