Matkamuistoja

Nyt kun ulkona on juuri niin heinäkuisen helteistä kuin toivoa saattaa (eli vettä tulee kuin saavista ja kylmä tuuli saa puunrungot palelemaan), niin minun mieleni halajaa ulkomaille. Ajattelin harrastaa pientä fiilistelyä ja muistella menneitä matkoja elämäni varrelta. Missä olenkaan käynyt? Mitä suositten ja mitä taas en? Missä haluaisin käydä?

Minulla on tylsää, joten tästä saattaa tulla pitkä postaus, valmistautukaas.


Minä en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella. Ensimmäistä kertaa matkustin ulkomaille kolmevuotiaana, kun minä, isä ja äiti menimme viikoksi Espanjaan, Costa del Soliin. Ilmeisesti koko juttu oli lähtenyt siitä, että meillä oli yllättäen hieman ylimääräistä huvittelulompakossa (minun vanhemmillani oli sellainen ihan oikeasti, he panivat rahaa sivuun riemulompakoksi kutsumaansa paikkaan), joten alettiin miettiä, mitä sillä tehtäisiin.

Äiti ehdotti Ikaalisten kylpylää. Isä parkaisi, ei nyt ainakaan sinne! Herranjestas, murretta suoltavien suihkumyssyisten mummelien sekaan, parfyyminkatkuiseen haaleaan porekylpyyn. Isä heitti espanjakortin pöytään ja se oli menoa sitten. Äidissä heräsi nuoruuden aikojen villi matkustelija, peloton turisti pohjoisesta. Me varasimme pakettimatkan Tjäreborgilta, hotellin nimi oli PYR.

Minä olin kuulemma ollut äärimmäisen skeptinen koko matkan suhteen. Epäilin äidin liioittelevan tapansa mukaan, kun puhuttiin palmuista ja hiekkarannoista. Me saavuimme kohteeseen yöllä, ja vaikka olin harvinaislaatuisen iloinen lapsi, pimeys ja espanjalaisella temperamentilla tööttäilevät autot saivat minut tirauttamaan pari kyyneltä.  Ensi töikseni minä kuitenkin halasin palmua. Saatoin luottaa vasta, kun omin silmin näin. Ja hotellihuoneessa olin kuulemma huudahtanut iloisen yllättyneesti, että täällähän on lavuaarikin! Pessimisti ei pety.

Matkasta muistan kolme isoa, hohtavaa kirjainta, PYR keskellä lämpöistä pimeyttä ja kantakapakkamme ison, möhömahaisen miehen, joka sekoitti isälle Cuba Librejä. Muistan, että minulle hankittiin turkoosi ankkapäinen uimarengas ja ämpäri ja lapio. Ja tietenkin muistan keskusaukion ison karusellin, joka pyöri aina iltaisin ja oli päivät kalaverkkoa muistuttavan suojapeitteen alla. Minun suosikkini eläinhahmoista oli suuri, tumma härkä, jota kävimme päivisin aina tervehtimässä. Muistan, kuinka melkein viimeisenä iltana uskalsin mennä karuselliin ilman äitiä. Karusellimies antoi minun aina ajaa monta kierrosta yhden hinnalla. Muistan vaaleanpunaisen mekkoni ja kukkakuvioisen lippalakin, joka unohtui lentokentälle. Muistan, kuinka se harmitti.

Kun olin neljä, me kävimme taas Espanjassa, riemulompakkorahoilla, kuinkas muuten. Minä sain nallepäisen uimarenkaan. Ja kun olin viisi, me kävimme Italiassa, sateisen huhtikuun suojissa. Siskoni ja veljeni tulivat mukaan ja se matka jäi mieleeni hauskimpana kaikista. Veljeni roikotti minua nilkoista jyrkänteeltä ja vesisade huuhtoi maisemaa etu-ja takaperin. "Hotellimme" oli rivitalonpätkä vähän kulahtaneessa kylässä, josta mieleeni jäivät lähinnä hellyyttävät kulkukissat. Hotellin ravintolassa katto vuoti, lämmityslaite oli rikki ja pizza oli jäässä. Meitä nauratti, ainakin jälkeenpäin. Sinä ainoana päivänä, jona aurinko uskaltautui kylmän kuulaana ulos pilvilinnastaan, minä ryntäsin uima-altaaseen. Sitten äiti joutui viemään minut tulikuumaan suihkuun lämpiämään, koska kerroin olevani huumeessa. Taisin tarkoittaa kohmeessa, mutta hälläkö väliä.

Sitten, kun olin seitsemän, me kävimme Ruotsinristeilyllä.

 Ja kun äiti täytti 50, se vuokrasi talon Ranskasta.
 Englanninkielinen pariskunta oli aivan ihana ja vanha talo suorastaan suloinen. Pihalla oli vanha umpeenkasvanut kaivo ja ympärillä levittäytyivät viinitarhat ja viljapellot. Me vuokrasimme sinisen auton ja kävimme tutustumassa lähialueen linnoihin. Herkkusienimuseossa emme käyneet.
Sen sijaan kokkasimme tuoretta parsaa talomme pikkuruisessa keittiössä ja uimme hedelmäpuutarhassa uima-altaassa, joka oli meidän ja vuokraajapariskunnan yhteinen.

Tuoksulajitelma, jota kaikki yrittivät vuoronperään syödä.

Sitten, kun olin yhdeksän, me kävimme sekä Roomassa, että Berliinissä. Äidin hyvä ystävä täytti 50 Berliinissä ja me juhlistimme häntä hotellissa, jossa oli peräti 39 kerrosta! Aleksanderplatzilla isä intoutui kuvaamaan tv-tornia ja tietenkin kävimme katsomassa myös murtuneen muurin riekaleita, sekä toisessa maailmansodassa puhkipommitettua vanhaa kirkkoa, jota berliiniläiset nimittävät lahoksi hampaaksi.

Roomassa oli mukavaa myös.

Äiti sen randomsuihkulähteen edessä, jota luulimme Fontana di Treviksi.

Nyt minä lopetan, ettei venähdä ylipitkäksi. Olen minä matkustellut vielä muuallakin, ainakin Prahassa, vielä kerran Espanjassa ja viimeksi Kreetalla. Sieltä minulla on vähän tuoreempia muistoja ja kuvia, jaan ne kanssanne joskus!

<3