Kirjoittaminen ei suju. Minä haluan kirjoittaa, mutta melkein nukahdan aina, kun yritän sitä. Tuskastun itseeni ja kynääni ja typeriin nutriviiksiin ylähuulessa, Kaneliini katsoo minua kirjastani säälivästi.
Me kävimme uimassa. Minä olin upota pohjaan kuin ahdistunut kivi. Ei sujunut. Tukehdutti. Itketti. Törmäilin.
"NYT PAAT POIS SEN TIETOKONEEN", sanoi äiti. "Tai me myöhästytään."
Paino on noussut kuin. Kello on puoli. Minä olen täysi. Ja meillä on kiire osastolle, minulla on siellä päivällinen.
Voi nyyhky. Pelastakaa minut, jos teillä on aikaa.
Nyt vaan tsemppiä Maija etkä luovuta!!! Kukaan ei oo täydellinen ja kaikilla on huonoja hetkiä, mutta sä oot oikeesti tosi ihana ja mahtava ihminen!!! Eikä sun vatsas varmasti mihinkään pursua!!! Pidäthän itses pois osastolta, koska sulla on niin paljon elämälle muuta annettavaa, kun osatolla viruminen ja osaat oikeesti kirjottaa toooooooooosiiiiii hyvin, vaikka susta ei tuntus siltä!!! ja moni varmasti kadehtii sun kirjotus taitoja!!!=)<3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTuttua tuttua tuttua. Mutta.
VastaaPoistaJa kuules tyttönen, näkisit mun päiväkirjan tekstit. Sun kirjoitus on TUHAT kertaa sisältörikkaampaa ja muutenkin.
Ja kuules kultainen, sun painon pitääkin nousta, jotta sun elimistö jaksaa toimia ja toimii muutenkin enemmän kuin minikierroksilla. Onko numeroiden näkeminen välttämätöntä? Tai mietin, että itsellä ainakin auttaa, kun ei tarvitse olla niin tietoinen.
Käytkö muuten vielä paljon osastolla? Tai siis, minkälaista hoitoa sulla on nyt uk:n jälkeen?
TSEMPPIÄ <3
Kiitos taas <3
PoistaKäyn osastolla kerran viikossa syömässä, kunnes mun politapaaja tulee lomalta ja polikäynnit alkaa.