Vappuviilis

Moro.

 Tosiaan, vähän vappuviiliksellä mennään näin etuajassa. Ihan positiivinen viilis. Mä en ole koskaan erityisemmin tykännyt vapusta, jostain syystä. Vappuna on aina jotenkin harmaata ja tuulista, sitä tulee palelluttaneeksi nilkkansa ja saaneeksi nuhan, kaikki aikuiset on kännissä (niin kuin ne nyt ei muutenkin aina olis), nuoret teekkarit sekoilee ja ilmapallomyyjät näyttää happamilta.

Nyt vappu kuitenkin näyttäytyy ihan toiveikkaassa valossa. Mä pääsen lomille osastolta ja Ikaalisiin äidin kavereiden luokse kylään. Syöminen vieraassa paikassa hermostuttaa, mutta junnaamisen välttämiseksi haasteita on otettava. Kyllä mä siihen pystyn.

Huomattava yhdennäköisyys vuonna nakki ja makkara

Tänään oli viluinen päivä. Mä palelin jo aamusta ja hytisin pitkin päivää kuin krapulainen parkinsonin tautia sairastava narkomaani. Onneksi en ole.

Voisin tehdä postaamuksen elämäni vapuista. Niihin mahtuu skitsofrenisen tätini päätöntä höpinää ja paljon rapisevia ilmapalloja, ummehtunutta lihasalaattia ja Kasperinleikettä ravintolan valkoisella lautasella. Paljon hymyjä ja iloisen värisiä sukkahousuja, pellenneniä ja pupunkorvia. Ylioppilaslakki, joka ei mahtunut isäni liian suureen päähän. Muuan pyöräretki aurinkoisessa iltavalossa, tippaleipää ja serpentiiniä. Ilmapalloja, joilla on kasvot. Ei ne vaput oikeastaan hullumpia ole olleetkaan. 

Viime vappuna piirsin ilmapalloille kasvot ja kirjoitin niiden taakse terveisiä. Sitten minä ja äiti teimme pitkän kävelykierroksen ja heittelimme palloja tuuleen ihmisten löydettäviksi. Aika moni puhkesi, mutta meillä oli hauskaa. Seuraavana aamuna ärtynyt sauvakävelijämummeli keräili ilmapallonriekaleita maasta ja ruusunmarjapensaista ja jupisi äänekkäästi luontoa roskaavista nuorisohuligaaneista. Anteeksi kauheasti, veimme kyllä roskiin kaikki riekaleet, jotka vain löysimme. 

   Minä pukeuduin jänikseksi, mutta apeuduin hiukan, kun ostarilla ei ollutkaan mitään edellisvuotisia syyslehdenkäppyröitä lukuunottamatta. Päädyin kuvaamaan kamerallani vapunvastaista pupupropagandaa.

Tämä kaikki siis vappuna - 12. Ihan hyvä vappu se oli, varsinkin kevääseen hiipivää iltaa kohden.




Vappuna -11 kuunneltiin ja laulettiin tummasävytteisiä taistolaislauluja perheystävien kesken. Syötiin vappulonasta läheisessä pikku ravintolassa ja törmättiin entiseen lastentarhanhoitajaani vähän torvessa. Se oli minulle lenkkeilyvappu. Otin isästäni surrealistisen taidekuvan ja pakotin äidin ja hänen ystävänsä pitämään glitterhattuja.

  Vappuna -10 koin sen ihanan pyöräretken, Veli oli tyttöystävineen käymässä ja kaikki oli jotenkin... kivaa. Tavallisella tavalla.

Klara vappen! :)

<3

 

 ...Und gute Nacht, sleep well, hyveliini yöteli.

You asked - I answer!

Jeeee!

On tullut aika vastata lähettämiinne kysymyksiin. Kuulostaapa juhlalliselta. Lähetitte mahtikysymyksiä! Ihan Gandalffia potenssiin kymmenen. En olisi itse osannut kysyä itseltäni niistä puoliakaan, joten oli hyvä, että te teitte sen. Vastauksien miettiminen oli superhaastavaa, mutta antoisaa.






1.  Mitkä on sun kolme parasta puolta itessäs?

Njaa. Olen empaattinen, huumorintajuinen ja erittäin sinnikäs. Toivoakseni ainakin.





2. Mitä katot televisiosta?

Se riippuu. Etenkin mielentilasta. Suomalaisista draamasarjoista katsoin satunnaisesti Kotikatua (kyllä, olen sisäisesti keski-ikäinen), Karjalan Kunnaita ja Taivaan Tulia. Ulkomaisista Serranon perhe, Downtown Abbey ja Heart Beat olivat joskus suosikkejani. Sekä tietysti Frendit.
Tosi-teevee ei ole oikeastaan juttuni, mutta Iholla-sarjan ensimmäistä tuotantokautta seurasin ahnaasti. Toista en ole katsonut jaksoakaan. Master Chefiäkin seurasin joskus, mutta sitten poltin käämini Tomi Björkin egoon ja hygieniaan.
Salattuihin elämiin tai Kauniisiin Rohkeisiin en ole lusikkaani upottanut milloinkaan, mikä potilastoverieni mielestä kertoo siitä, etten ole vielä tarpeeksi osastoitunut. Suomen selviytyjiä tuli seurattua puolikkaalla silmällä iltapalan ruokalepojen aikaan kokovuorokautisella, lähinnä hymähtelytarkoituksessa. Ja satuhäät, tottakai.

3. Mikä on paras kirja, jonka olet lukenut? 

Tosi vaikea. Olen lukenut paljon hyviä kirjoja. Jos saisin olla tylsä, mainitsisin kokonaista kolme kirjasarjaa. Valitsen jokaisesta yhden suosikkini. Ne ovat Harry Potter ja Liekehtivä pikari, Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus ja tietenkin Muumilaakson Marraskuu.
  Potterien maailma veti minut sisäänsä jo ensimmäisillä lukukerroilla, enkä muuten vieläkään ole tullut ulos. Kimaltelevasiipinen pöllöni Sezamin istuu olallani paraikaa ja taikasauva pölyttyy kirjahyllyssä (koska tiedättehän te, ettei jästien keskellä saa taikoa).
  Kevytkenkäinen kummitus on valloittava tarina nykypäivän nuoresta naisesta, joka kohtaa isotätinsä parikymppisen, riehakkaan haamun. Kirja on täynnä huumoria ja romantiikkaa, mutta sen syövereistä kasvaa koskettava sanoma.
   Ja Marraskuu tietenkin. Vaikka kyllä kaikki muutkin muumikirjat ovat viisaudessaan itkettävän hyviä. Muumipappa ja meri on jopa ahdistava. Taitavalla tavalla.  

 
 4. Mikä on unelma-ammattisi?



Niitäkin on monia. Haluaisin auttaa ja tehdä ihmisiä ja eläimiä onnellisemmiksi ja maailmaa paremmaksi pienten asioiden avulla. Lääketiede kiehtoo ja kiinnostaa minua valtavasti ja eläinlääkäri on pitkään ollut haavelistani kärkipäässä. Rakastan elukoita ja tulen niiden kanssa varsin hyvin toimeen. Oman sairaalajaksoni myötä olen kiinnostunut psykiatriasta. Ehkä minusta tuleekin eläinpsykiatri.

Toisaalta taas kaikki taidehörhöily vetää minua puoleensa. Haluaisin työskennellä teatterin parissa, lavan takana tai edessä. Voisin ahtaa itseni kuiskauskoppiin ja kiivetä ohjaajan tuolille, voisin pohtia elämisen tarkoitusta Hamletin solkikengissä tai lavastaa Kaikki Isäni Hotellit. Haluaisin kirjoittaa. Tai istua jossakin tunkkaisessa takahuoneessa innostunut tiimi ympärillänisuunnittelemassa uuden lastenanimaation sankarin kulmakarvojen liikerataa. Haluaisin luoda. Talvisin lunta. Vaikka vapaaehtoistyöläisenä, niin että jopa VR saisi junansa kulkemaan ajoissa.
(Hyvä on, hyvä on, en luule itsestäni liikoja. En saisi sellaista tapahtumaan, vaikka osaankin taikoa.)


5.   Jos sinun pitäisi keksiä uusi sana ja sille tarkoitus, niin mikä se olisi?

Huippukysymys! Tätähän minä teen kaiken aikaa. Hmm...

Omamuumeli  on asia, jonka vain itse kykenet ymmärtämään ja joka tuottaa sinulle mielihyvää tai turvallisuuden tunnetta. Jokin oikku tai omituisuus, joku sinun juttusi eikä kenenkään toisen. Jonkun omamuumeli voi olla mieltymys prinssinnakkeihin kermavaahdolla tai tapa harjata hampaat tietyssä järjestyksessä. Joku voi löytää omamuumelinsa puhelinluetteloiden analysoinnista tai kurpitsapiirakan leipomisesta. Jos onnistut löytämään ihmisen, joka ymmärtää omamuumelisi täysin, mene naimisiin hänen kanssaan. 

Minulla on lukemattomia omamuumeleita. Rakastan esimerkiksi lumen alta paljastuneen hevosenkakan hajua, koska se muistuttaa keväästä. Minun on harjattava hampaani tietyssä järjestyksessä tietyn rytmin mukaisesti. Omamuumelit voivat olla pieniä, turvallisia pakkomielteitä, kunhan niiden ei anna kasvaa liian suuriksi. Kun olin tämän hässäkän kanssa sairaimmillani, minulla oli paljon haitallisia omamumeleita. Ne vaikeuttivat elämääni suuresti ja olen ihan iloinen pääsyäni niistä eroon. Jos jonkun omamuumelin huomaa rajoittavan elämää, kannattaa rohkaistua ja kokeilla avata se ovi sittenkin kopauttamatta kantapäitä kolmesti yhteen, tai mitä ikinä. Kun huomaa, ettei maailma kaadukaan, tulee helpottunut fiilis.

Kertokaa hei omia omamuumeleitanne!


5.   Mikä on parhaan tuoksuinen shampoo?

Tämä helppo. Se vihreä sunsilk, kyllä te sen tiedätte.

6.  Mitä mieltä olet kissoista ja kissaihmisistä?

Kissat ovat elukoita ja elukoilla on hallussaan elämänviisaus. Kissat ovat koiria harkitsevampia ja rauhallisempia ja itsenäisempiä ja siksi ehkä tykkään koirista rahtusen enemmän.
Kissaihmisestä tulee mieleen vähän hoiperteleva, höynähtänyt mummeli, joka käyttää sademyssyä kesähelteellä ja liimailee Miukusta ja Tiukusta kuvia pölyisiin pikku valokuva-albumeihin. Mummeli, joka tuoksuu tunkkaiselta huonehajusteelta, virkkaa pitsineliöitä ja ostaa kaupasta täysmaitoa. Toisin sanoen rouva Figg.

7.  Miten laiskiaiset viettävät päiväänsä?

Ihailtavasti.

8. Jos saisit muuttaa ihan minne tahansa maailmankaikkeudessa, minne muuttaisit?

   Vaikea. Oikeastaan viihdyn TOSI hyvin tämänhetkisessä olinpaikassani, kotona. Täällä on kaunista loskasäälläkin. Ja pimeys kimaltelee ystävällisesti. Täällä asuvat röllit ja kaikki iloiset mönkiäiset.
 

Jos nyt kuitenkin muuttaisin, vaikka vain vähäksi aikaa, niin... Muuttaisin varmaan Etelä-Ranskaan. Siellä on ihanan kaunista. Tai sitten Madagaskarille. Tai Tylyahoon, mutta tarpeeksi kauaksi Rääkyvästä Röttelöstä.

9.  Ovatko surrealistiset maalaukset hienoja?

Riippuu maalauksesta. Itse olen surrealisti ennemmin kuin realisti.  

10.  Mikä on elefanttien ihailtavin piirre?

En tunne yhtäkään elefanttia, mutta näin kauempaa sanoisin, että lempeä rauhallisuus ja hyväntahtoisuus. Nehän pesevät toisiaan kärsillään ja ovat muutenkin jotenkin empaattisia. Ja viisaita. Tai ainakin hyvämuistisia.

11.  Mitä Nalle Puh on sinulle opettanut?

Nalle Puh on ihana! Jos nykyään asun Tylypahkassa, niin pienempänä asuin Puolen hehtaarin metsässä.

Nalle Puh on opettanut pienistä asioista nauttimista. Ja sen, ettei kaikki ole niin kovin vakavaa. Ja tietenkin sen, että kun vatsa on täysi, niin elämäkin näyttää valoisammalta. Ja toden totta; että ystävyyden tärkeyttä ei koskaan voi aliarvioida.

12. Nimeä kappale, joka kertoo sinusta jotakin.

Avril Lavigne - Who Knows

13. Lempikukkasi? 

Vaikea tämäkin. Olen niin tuoksuihminen, että rakastan kaikkia hyväntuoksuisia kukkia. En osaa päättää. Siksi päätän, että se on auringonkukka, koska se on niin ihanan positiivinen. Se kasvaa vahvana kohti taivaita ja näyttää iloisen itsevarmalta.

14. Lapsena lempilastenohjelmasi?

Pelle Hermanni, Katti Matikainen ja Maikki ja Pelottava Poncho. Teletapeista tykkäsin ihan pienenä, mutta Himpulat lähinnä hävettivät.

15.  Uskotko myytteihin ja mistä uskot niiden tulleen?

Tjaa. Minähän uskon melkein mihin vaan, mutta en ole erityisen perehtynyt myytteihin. Enkä tiedä, tarkoitetaanko tässä nyt uskonnollisia myyttejä vai Loch Nessin hirviö - tyyppisiä myyttejä. Riippuu myytistä. Uskon tonttuihin.
Uskon myyttien tulleen ihmisten tarpeesta selittää asioita. Ja varmaankin siitä, että ennen vanhaan jokaisesta kyläpahasesta on löytynyt joku vähän tarinoiden yksityiskohtia paisutteleva kaveri.    
 
16. Lempisatuhahmosi?

Tjaa-a. Varmaankin Nalle Puhin Tiikeri, jos se kelpaa. Tiikeri on ihana. Tai Leijonakuninkaan Timon ja Pumba.

17. Mielestäsi oudoin asia itsessäsi?

Minähän olen outo korvista hännänpäähän! Ihan joka lailla. Outous on ehdottomasti diggailemani juttu ja arvostan kaikkia rohkeasti eriskummallisia ihmisiä. Mutta oudoin kaikista.... Hmm.
Minä juttelen itsekseni. Keskustelen esineiden kanssa ja kuvittelen, että pianonkoskettimilla on erilaiset suhteet keskenään, vähän soitettavasta kappaleesta riippuen. Toisinaan niiden välille syntyy raastavia kolmiodraamoja. Leikin kaverini kanssa, että autoilla on kasvot ja rekkarit niminä. Keräilen hammasharjoja. Pienenä olin täystuho; liimasin jääkaapin oven täyteen hirviötarroja ja kolmevuotiaana piirsin valkoisen sohvan päätyyn "Espanjan kartan". Isompana sitten pesin jääkaapin ovesta kaikki tarrat huolellisesti veks. 
Nään kaiken väreinä. Viikonpäivät, kuukaudet, kirjaimet ja ihmiset. Tunnetilat, kaiken. Järjestelen muistettavia asioita ja turhia pikku tietoja muistiini pikku laatikoihin, joiden kansissa on täysin aiheeseen liittymättömiä kuvia, niin kuin Petteri Punakuonoja tai paistettuja kananmunia. Toisinaan ajattelen englanniksi, koska se saa minut tuntemaan itseni älykkäämmäksi. Näyttelen itsekseni oudoissa paikoissa kuten bussipysäkillä tai kauppakeskuksessa. Kerran ihmiset tuijottivat, kun ryhdyin bussissa istuessani esittämään ihmiseksi muuttunutta pöllöä.  En pyri tietoisesti olemaan outo, vaikka arvostankin outoutta. Toisinaan on ihan ookoo olla kaikessa rauhassa tylsä ja vähän pahantuulinenkin.   

18. Mistä uskot syömishäiriösi alkaneen?

Yksinäisyydestä. Minä jäin liian yksin omien ajatusteni ja pimenevän syksyn kanssa ja uskoin vakaasti, etten ollut minkään arvoinen. Liikunnassa sarja epäonnistumisia ja uupumusjaksot saivat minut inhoamaan itseäni. Halusin ansaita paikkani maailmassa, enkä ole yhä vieläkään päässyt ajatuksesta täysin eroon.
Pelkään taitojen menettämistä ja yksin jäämistä hävettävän paljon. Pelkään olevani heikko, enkä silti uskalla ryhtyä vahvaksi. 

19. Mitä uskot tapahtuvan kuoleman jälkeen?

En tiedä. En tiedä uskonko, mutta ainakin toivon. Minulla ei ole ajatusta taivaasta; joonialaisista pylväistä ja valkotukkaisista enkeleistä silkkisissä lannevaatteissaan. Toivon, että jossakin on paikka, jossa levätä. Tiedän, että kaikki rakastamamme ovat vielä jossakin, haukotuksina aamutuulessa ja välkähdyksinä tihkusateessa, kuunsilloissa ja lempeissä, tuoksuvissa illoissa, auringonvalossa. Tiedän, ettei rakkaus koskaan kuole ja että muistoista kasvaa aina jotakin uutta. Tiedän, että maailma on täynnä hämmästyttävää taikuutta. 

Elämässä ja kuolemassa on paljon yhteistä.  Molemmista selviää, kun uskaltaa luottaa ja olla levollinen. Molemmissa on hiljaista kauneutta.
Minä uskon, että kaikella on tarkoituksensa. Ja koska kuolema kuuluu elämään, ei elämäänsä kannata tuhlata sen tuloa peläten.   






20. Lempileikkeleesi?

Olen kana-kala-kasvissyöjä ja kannatan kalkkunaa. Ehkä Snellmannin savustettu perhekalkkuna.


Kiitos kysymyksistä! :))