Tänään en ole saanut mitään aikaan. Vein koiran ulos ihanassa säässä ja kävin äidin kanssa kaupassa. Veimme vanhat muoviset parvekekalusteet Sortti-asemalle. Isä höpöttää taukoamatta. Mä olen syönyt yli ateriasuunnitelmani, koska mulla on ollut nälkä. Ihan hirveitä määriä kasviksia. Ahdistaa. Ja nukkunut tolkuttomasti. Päiväosastoviikko veti veronsa. Mä olen henkisesti ihan loppu. Ja fyysisesti niin unessa, ettei silmät pysy auki. Se on vaikeuttanut virkkaamista.
Mä haluan saada elämäni järjestykseen, mä en jaksa enää. Kaikki on liian monimutkaista. Mun taidot pakenee ja löydän itseni keskeltä tyhjyyttä. Nukuttaa niin perkeleesti. Tuntuu niin kuin olisin vetänyt viisitoista Ketipinoria. Mä en halua palata päiväosastolle, mä pärjään kyllä kotona kunhan tää väsymys hellittää. Kun saisin silmät pysymään auki ja jotain konkreettista aikaan. Anssi Kela soi päässä, antakaa armoa.
Mä virkkaan vihreän pupun. Se on tekeillä. Kyllä tämä tästä. Kyllä kaikki järjestyy. On järjestyttävä.
Ps. Lähettäkää lisää kysymyksiä! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti