Elämöintiä

Huu!

Iltaapa iltaa.

Tänään oli varsin täysi päivä. Jos niin voi sanoa. Aamulla oli perhetapaaminen; kolme hämmentynyttä sorsaa, tietäväinen majava ja pulu, sillan alla, kaislikossa, vähän omasta elämästään syrjässä. (kumpa omahoitajani ei lukisi tätä ja loukkaantuisi siitä, että miellän hänet puluksi. Kauniiksi puluksi. Suurisilmäiseksi, viisaaksi, mutta vähän itsestään tärkeäksi. Tämä on minun blogini. Saan mieltää hoitohenkilökunnan, miksi haluan.)

Perhetapaamisesta saatan kirjoittaa joskus enemmänkin.
Sen jälkeen oli HoKo, tai hokous tai hoitokokous, jos tahdomme olla täsmällisiä. Omalääkärini (hän on innostunut pesukarhu tai vähän vyötärölihava magnusti) piti minulle vakavaluonteisen puhuttelun.

Olenko sitoutunut hoitooni? Kyllä.
Ei vaikuta siltä. Ai ei?
Siirryt päiväpotilaaksi, kunhan paikka vapautuu. Okei. Kiva.
Jos ei ala sujua, siiryt avohoitoon. Aha. Selvä.

Lisäksi sosiaalisista ulkoiluluvista tuli itsenäiset. Kiitos luottamuksesta.

Lounaan jälkeen kävin koulussa opiskelemassa ruotsia ( Jag har vunnit många matcher) ja vähän keräilemässä itseäni kokoon. Välipalan jälkeen istuin tunnin psykologin loppulausunnon purussa. (sahanpurussa, murussa, murr. Taidan olla vähän väsynyt.)

Sitten keskustelin äärimmäisen mukavan ja viisaan hoitajan kanssa elämästä ja ahdistuksista; omavastuusta, aikuistumisesta ja sellaisesta. (Hän on pöllö. Se on minulta suuri kunnioituksenosoitus.)

Nyt istun rakkaan potilaskaverini huoneessa ja kirjoitan hänen koneellaan. Kello on melkein kymmenen ja piereskelyn kaltainen poraaminen raivostuttaa meidät kuoliaaksi.

( Työmies: - Mennään himaan.
Työmies 2: - Deadline lähestyy, porataan koko yö!
Työmies 1: - Hyvä idea, tuskin kukaan täällä nukkua haluaa.)


Kaveri letittää tukkaani ja kommentoi, että on hauskaa, kun minulla on elävä pää. Kiitos!

Nyt voisin laittaa kuvia viime viikonlopulta, sekä pari kuvaa käsitöistäni. Huomenna on perjantai. Kotiin! Kun tulen takaisin... niin en tiedä mitä sitten. Vähän turvaton olo.

 Tässä on Untamo. Huolella virkattu, käsipaperitäytteinen sateenkaarikaniini.

 Tämä tässä on sulevi. Sen virkkaamiseen meni kolme päivää. :)

Äiti <3

Elämänsä nähneitä lehtiä...

Muuan täti, joka muistuttaa luonteeltaan muumimammaa ja ulkomuodoltaan vilijonkkaa, lahjoi minut marimekko-sukkiksilla <3 Vilijonkka on mielestäni kaunis, tämä ei ollut loukkaus!

Ostin Etolasta IHANAN seepratyynyn <3

Letti, jonka kaveri siis teki. Ihana!<3 ----------->