Päiväni lyhyesti ja ytimettömästi

Iltaa.

Minä olen levollisesti levoton. Sisältä keskeneräinen ja kärsimätön, mutta jotenkin niin poikki, etten jaksa ryhtyä riehumaan. Kaikki kiertää kehää. Apeutta esiintyy vatsanpohjassa, pitää esitelmää itsestään kurnuttavassa, turpeassa täysinäisyydessä.
Minä olen ihan tukossa. Voisin vieriä pitkin lattiaa tai kohota kattoon niin kuin heliumpallo tai Marge-täti. Voisin haudata itseni kymmenen peiton alle ja kieltäytyä tulemasta ulos. Voisin muuttaa hattuhyllyllemme asumaan. Tai sitten ihan vaan harjata hampaat. Mutta kun ei huvita.

Voi, minä rakastan klassista musiikkia. Youtubesta löytyy ihania soittolistoja. Ensin yritin kuunnella Rihannaa ja Pitbullia, sitten kysyin itseltäni, että mitäköhän helvettiä ja vaihdoin suosiolla Pachelbeliin.

Viime yönä näin unta, että kaksi salaatinkastikepurkkia meni naimisiin. Perinteinen ja Caesar, muistaakseni. Toisella oli huntu.

Ehkä yöni oli turhan levoton, sillä olin nukahtaa aamulla vessaan ja päivällä pulpettiin ja iltapäivällä ruokapöytään. Eivätkä aivoni nytkään mitenkään kehuttavasti toimi.  Ainakin tänään oli valoisaa. Valo on tärkeää. Itsensä ei saa antaa hukkua pimeään. Nyt listaan päiväni asioita paremman tekemisen puutteessa. Olen liian uninen.
 

Päivän
asu

Se Jäähallin kirpputorilta hankittu, jäykähkö kukkamekko ja siniset lempihousuni, jotka ovat täynnä pieniä reikiä aivan kuten minun itsetuntoni.















Päivän ilme

  Taisin tosiaan nukkua liian huonosti. Ajatukset ovat kuin hyytynyttä hammastahnaa, puoliksi pakastettua purjoperunasosekeittoa. Höpisen, mitä höpisen ja päiväni ilme on... no, kyllä te näette. Ilmeetön.






Päivän projektit

  Toimintaterapiaryhmässä toteutettu haavekollaasi, jättiläiskilpikonnan virkattu pää ja opiskeluhommia; terveystietoa ja biologiaa. Tiedättekö, mikä on siipirikkoreaktio tai lihasmaha? Hahhaa, minäpä tiedän. Kyllä opiskelu avartaa.




Nyt haluaisin vielä sanoa jotakin syvällistä ja oivaltavaa. Hyvää yötä. Se kelvannee tarkoitukseen.