Elämäni ÄO. Tarkoitan A-Ö.

HUHUU!!

Siis hellurei.

Kolmas kerta toden sanoo, sanotaan. Tämä onkin kolmas kerta, kun yritän aloittaa blogin kirjoittamisen. Jostakin syystä se on aina yhtä vaikeaa. On niin paljon, mistä kirjoittaa. Haluaisin tuoda itsestäni esille kaiken samantien, olen kärsimätön kuin kirahvi kahvipannussa. Olen aina ollut.

Ensimmäinen postaus (voi luoja, en pidä tuosta sanasta, se kuulostaa asukuvilta ja meikkitutoriaaleilta, niitä en harrasta) voisi varmaankin käsitellä itseäni.

Kuka

         minä 
                   olen?

Tjaa. Sen kun tietäisi. Välillä minä olen pöllö ja toisinaan opossumi, silloin tällöin jalkoihinsa kompastuva tuhatjalkainen tai variksenpelätin. Minulla on talvi ja kevät ja kirjahylly täynnä virkattuja eläinhahmoja, minulla on pyöreät silmälasit ja vähän vinksahtanut elämänkatsomus, minä kerään lääkepurkkeja ja toisinaan hihittelen itsekseni. Minä rakastan teatteria. Ja klassista musiikkia. En osaa aakkosia laulamatta niitä ääneen. Uskon taikuuteen ja tonttuihin. En pelkää pimeää, mutta pelkään, että kadotan itseni hämärään. Pelkään mokkapaloja ja siskonmakkaroita. Olen liian usein heikko, koska pelkään ryhtyä vahvaksi. Minulla on tilkkupeitto ja kaniinin muotoinen pöytälamppu, minun hiukseni eivät koskaan kasva pituutta, enkä aio hypätä benji-hyppyä, koska en uskaltaudu edes Linnanmäen Rakettiin. Minä pidän kuvataiteesta ja pianon soittamisesta. Olen vastikään oppinut keskittymään.

Rakastan teetä. Käyn keskusteluja koirani kanssa. Haluan lääkäriksi. Ja äidiksi. Ja onnelliseksi. Haluan matkustella ja tehdä vapaaehtoistyötä, haluan olla idealisti olematta naivi. Haluan vihreän talon. Haluan kirjoittaa kirjani loppuun. 

 Minusta poliitikot kaipaavat pölyttämistä. Ikkunat pitäisi pestä. Pidän siivoamisesta, mutta vaatekaappini ei pysy järjestyksessä.   Nyt minä keksin.

Tämä kaikki käy helpommaksi sinulle, rakas lukija, ( toivon tosiaankin, että yhä olet siellä, vaikka jaarittelen), jos aakkostan sinulle elämäni. Tai palasia siitä. Aakkostaminen on hyvä keino, jos on yhtä taipuvainen harhautumaan sivupoluille kuin minä ja onnettomat ajatukseni.

A  Ajatukset. Minulla on niitä ihan liikaa. Ne juoksevat toistensa yli ja ali kuin kiireiset muurahaiset, yrittävät olla toinen toistaan tiedostavampia ja asiallisempia ja syvällisempiä, ja päätyvät lopulta pähkähulluina ja päättöminä mietiskelemään omaa merkityksellisyyttään. Minun ajatukseni ovat minun voimavarani, jokin, johon uppoutua silloin, kun pelottaa tai ei ole mitään tekemistä. Ajatukset ovat onni ja lahja, ne ovat paikka, jonne nukahtaa. Ilman ajatuksia, ei ole elämää. (Ilman elämää ei ole ajatuksia. Ah, mikä viisaus! Kuten huomaatte, olen suuri ajattelija.)


B Banaani, tietenkin, koska se on b-sanojen klassikko. En vain keksi mitään sanottavaa banaanista. En erityisemmin pidä siitä. Voisin opetella soittamaan banjoa. En käytä BB- voidetta, enkä katso Big Brotheria. ... Mennään eteenpäin.


C Cd-levyjä minulla on häviävän vähän. Kuuntelen enemmän radiota. Minulla on Avril Lavignen, Pmmp:n ja Wigwamin levyjä. Kuuntelen enimmäkseen yhteisiä levyjä 62-vuotiaan isäni kanssa. Deep Purple, Cream, The Animals, The Who, Beach Boys, The Beatles, Rolling Stones, Herman's Hermits... Ah, mitä musaa. Ennen vanhaan tehtiin hyvää musiikkia.

  D Discot olivat kivoja ala-asteella. Silloin, kun niitä sai järjestää. Siinä oli yhteishenkeä. Ja sitten oli opettavainen luokkaretki Turkuun (Miksi kaikki muut pääsivät Särkänniemeen, Sinikka!?!).

Silloin, kun vielä ennustin teenlehdistä.

 E Erilaisuus tai erikoisuus on toinen diggailemani juttu. Minulla oli ihana, apinannäköinen pipo, joka ikävä kyllä jäi Lastenklinikan lukittuun vaatekaappiin, koska äitini hukkasi avaimen. Tykkään tehdä mahdollisimman paljon itse, mitä tulee vaatteisiin ja asusteisiin. Arvostan kaikkia oman tyylinsä löytäneitä. Myös niitä, jotka ostavat kaikki vaatteensa Gina Tricotista, mutta tekevät sen siksi, koska itse haluavat. Prismasta saa laadukkaita vaatteita. Yhdisteleminen on mielestäni oivaltavan pukeutumisen juju, ei se, mistä rievut on hankittu.
    Ainiin, Elefantit ovat viisaita ja sympaattisia. Se on pakko mainita.  

 

Ines<3

F  Fantasia on hyvinkirjoitettuna mahtavaa. Suuri kiitos herra Tolkienille ja rouva Rowlingille, olette ehkä pelastaneet elämäni. Erityisesti Harry Potter-kirjat (jotka luin ohimennen seitsemisen kertaa kunkin, älkää katsoko minua noin, sellainen on ihan normaalia, jos kehittelee rinnakkaistarinaa tekstinpätkien väliin) ja osittain myös elokuvat ovat yhä suuri osa minua ja omintakeista elämääni. Siipiirdium Lentiusa!

 
 

G Geography, German, Giraffes. Englantiin poikkeaminen tässä kohtaa, mutta suomen kieli yhdistettynä geehen ei vain herätä mielikuvitustani. Mitä sanottavaa keksisin greipeistä? Inhoan niitä. Sen sijaan maantieto ja saksan kieli ovat ihania. Niitä luen sairaalakoulussakin kaikkein mieluiten. Ja kirahvit, pitkäkaulaiset ystävämme. Kirahveja on ihana piirtää.

H Harry Potterin jo mainitsinkin. Samoin hiukset - ne eivät kasva. Kaksi kertaa olen värjännyt ne punaisiksi. Huhkiminen on hulvattoman hauskaa; rakastan kellarikomeron järjestelemistä ja lumen lapioimista. Huuhkajat ovat kauniita. Ja aivan, huumori on jotakin, mitä ilman tämä maailma steppaisi ja viheltäisi päällään seisten. ( Mitä se kyllä tekee jo nyt, mutta maltillisemmin. Olemme yhä koossa, kokonaisvaltaisesti.) Huumoria kiitos, tilanteeseen jos toiseenkin, mustana tai vaaleanpunaisena, sarkasmilla tai ilman. Tilannekomiikka on parasta.

I  Innostuminen! Innostun asioista helposti, tahdon kokeilla kaikkea ja siksi kompastelenkin melko usein, kolhin itseni henkisesti. ( Ja fyysisesti, minä olen aina mustelmilla.) Ihastuminen, tahtoisin ihastua taas, siitä on liian kauan. Ja Ines tietenkin, rakas epileptikkoeläimeni, koirani, ymmärtäjäni, rasittava ja rakastettava kumppanini. Elämässä.


J Joulu, varmaankin, minä olen jouluihmisiä. Vaikka juuri nyt kevät onkin ihanan ajankohtainen. Ja sitten jalat, inhoan jalkoja. Omianikin. Minusta ne ovat ällöttäviä. Vaikka tanssiminen ja kaikenlainen paikasta toiseen hyppelehtiminen olisikin aika vaikeaa ilman jalkoja. Siksi jalkani ovat minulle tärkeät. Juureksiin olen aina tuntenut vetoa. Porkkanat ymmärtävät minua.


 K  Käsityöt, tietenkin. Minä rakastan käsitöitä. Virkkaan, neulon, ompelen; yleensä vähät välitän kaavoista ja suunnittelen tehdessäni, nuppineuloja suussa. Tämä blogi tulee sisältämään luultavasti aika paljon käsityöjuttuja.
Sitten on pakko mainita kevät, lempivuodenaikani. Ja keltainen, yksi lempiväreistäni. Sekä tietenkin kirjoittaminen, se on hetkittäin kaikki, mitä minulla on.  Ja kauneus, elämän kauneus. Hirvittävä ja vaikea asia, mutta suunnaton rikkaus. Maailma on kaunis. Kaikesta huolimatta. 
Kylläpä koohon mahtuu paljon. Kookenkä on kauppa, josta saa parhaita kenkiä ja kaurapuuro maistuu aamuisin. Keinuminen on terapeuttista. Nyt kyllä kopetan.

  L  Laulaminen. Laulaminen on ihanaa. Haluaisin etsiä itselleni mukavan pikku kuoron ja laulella kaikessa tyytyväisyydessäni. Sitten leikkiminen, luovuuden peri-ilmentymä. Aikuisten ei koskaan pitäisi lakata leikkimästä. Luovuus, yleensäkin. Ja lakaiseminen. <3


M Muumit, ehdottomasti. Nuo elämän puhtaan viisauden viljelijät. Muumikirjoihin voi sukeltaa yhä uudelleen. Ja meri, minä rakastan merta. Kesämökkini on meren rannalla ja sinne kaipaan aina, kun loska valtaa kadut ja ihmiset muuttuvat tavallistakin kärttyisemmiksi. 

N Nauraminen. Oikeastaan minä inhoan omaa nauruani, mutta jos sen seikan pyrkii unohtamaan, nauraminen on vapauttava ja ihana tapa hallita omia komplekseja. Palatakseni huumoriin, me emme selviäisi ilman sitä. Minä en selviäisi. Ja sitten neulominen, joka kytkeytyy jo mainitsemiini käsitöihin. Olikohan tässä aakkostamisessa sittenkään mitään järkeä?
 
O Oppiminen. Minä janoan tietoa. Ihan kaikesta. Kävin eläinmuseossa kolme kertaa peräjälkeen vain lueskellakseni tietotekstejä pienistä laatikoista. Tiesittekö, että Californiassa järjestetään härkäsammakoiden kolmiloikkakilpailuja? Tai, että jääkarhun iho on musta ja liimasalamanterilla ei ole ollenkaan keuhkoja? Kaikki on kiehtovaa. Maapallon ensimmäiset yhteyttävät bakteerit olivat syanobakteereita. Siis ilman sinilevää ei olisi elämääkään. Äärimmäisen kiehtovaa.
(Ja turhaa, kenties. Mutta hällä väliä.)

P Piirtäminen. Olen aina pitänyt piirtämisestä. Lyijykynien ja paperin kanssa voi viettää aikaa tuntikausia. Sitten pohdiskeleminen, tietenkin. Mikä minusta tekee minut? Mikä on merkityksellistä ja miksi? Mitä muurahaisten päässä liikkuu marraskuussa? Mikä minua vaivaa? Ja puhuminen. Minä olen puhelias, se on helppo uskoa. Kun pohdiskelun yhdistää puhumiseen, voi oppia paljon uusia asioita itsestään ja ympäröivästä sekamelskasta. 


Q Jaa. Queen, hieno yhtye. Quidditch, hieno laji, itse pelaisin mieluiten jahtaajaa. Q. Kuutamo. Auringon kalpeampi, runollisempi sisarus. Minä pidän Kuutamosta. (Matohännästä niinkään en.)

R Rakkaus. Tahdon rakastua. Ja raidat. Olen raitaihmisiä.

S Syömishäiriö. Se salakavala, sekava ja sopimaton seikka elämässäni, joka monin tavoin määrittelee minut ja ainakin puolet ajatuksistani. En yhä edelleenkään kykene sanomaan, että sairastan syömishäiriötä, vaikka takana on kolme viikkoa sydänmonitorissa Lastenklinikalla ja kolmetoista viikkoa syömishäiriön hoitoon erikoistuneella kokovuorokausiosastolla. Minä en osaa kirjoittaa tästä. Kuulostan koppavalta. En varmastikaan ole "tarpeeksi anorektikko" mahtuakseni muottiin, joka tätä sekavaa sairautta määrittää. Onko kukaan? Onko se tavoite, jota kohti pyrkiä, olla tarpeeksi sairas? Vaikka voisi olla tarpeeksi terve. Tarpeeksi terve elääkseen oikeasti, pitääkseen langat omissa käsissään ja tehdäkseen kaikki ne asiat, jotka oikeasti tekevät sinusta sinut, sen ihmisen, joka haluat olla. Olen epävarma, minulla on tarve todistella kaiken vakavuutta, koska uskon, että ulkona maailmassa entisen elämäni ihmiset katsovat minua ja ajattelevat; "Tuoko muka anorektikko, hah, eihän se ole edes tarpeeksi laiha."
Minä pudotin painoani 10kg kahdessa kuukaudessa, söin enimmäkseen kurkkua ja keräkaalia, kävin kahden tunnin juoksu- ja kuuden tunnin kävelylenkeillä yksin pimeässä, kunnes lopulta sykkeeni oli päiväsaikaan vain 35. Minä olen oikea anorektikko, olen, olen, olenhan?!? Haluanko olla? Miksi sairas kuulostaa samalta kuin kaunis? Eihän siinä ole mitään järkeä. Sairas on yhtä kuin surullinen, se kalpea, yksinäinen hemuli, jonka nähdessään kaikki pudistelevat päätään ja ajattelevat: "Surullista." Ei sairasta kukaan ihaile, ei oikeasti. Sairas on se, joka tuhlaa kauniin pienen elämänsä, unohtuu, puolivahingossa, jää jumiin osaston seinien väliin, kauemmas oikeasta auringosta ja elämästä, joka hymyilee. t
"Terve", ihmiset sanovat toisilleen. "Terveydeksi."
"Parane pian", he toivottavat sairaalle. "Tule taas terveeksi."
Terveys on kauneutta. Oikeasti. Hyvä olo näkyy ulospäin. Ja ennen kaikkea, terve on tarpeeksi vahva jatkamaan, nousemaan uudelleen ylös. Terve pärjää kyllä. Ja on valmis tekemään ne asiat, joilla oikeasti on merkitystä.
Siksi, voi kaikki te rakkaat pienet ihmiset, jotka kamppailette; Terveys ei ole kirosana. Se on lahja. Älkää päästäkö sitä käsistänne. Kasvattakaa siitä puu, jota yksikään tuuli ei kaada. Puu, jonka oksilla laulavat tuhannet linnut. Koska te pystytte siihen. Te pystytte siihen varmasti. 

 

 
T Taide, totta ihmeessä. Taide kaikissa muodoissaan. Pelastusköysi tässä hullussa maailmassa. Tämä blogi tulee sisältämään hyvin paljon erinäistä, taiteeseen tukeutuvaa hömppää.
 U  Uiminen. Se oli rakkain harrastukseni vielä noin vuosi sitten, ennen kuin kaikki karkasi käsistä ja elämäni meni solmuun. Toivon voivani palata siihen vielä joskus.

W WC. Hieno keksintö. Erityisesti aamuisin.

 V Virkkaaminen, heh. No ei, valo. Valo on minulle suunnatoman tärkeää. Pelkään pimeyttä, pelkään kadottavani itseni siihen. Amupäivän kalpeankeltainen valo on kaikista toiveikkain. Se valaa minuun uskoa, iloa ja inspiraatiota. Iltapäivän tummahko, väsähtänyt valo taas masentaa. Mielialani riippuu valosta yllättävänkin usein.

  X X, tuntematon. Rakastan matematiikkaa ja erityisesti yhtälöitä.

Y Ystävyys ja yksinäisyyys. Minulla on liikaa kokemuksia yksinäisyydestä, olen ryhtynyt pelkäämään sitä. Näen jatkuvasti unia entisistä ystävistäni, koska kaipaan heitä. Ystävyys, minä olen vasta tajunnut, miten suuri merkitys ystävillä ihmiselle on.

Ä Äiti, tietenkin. Olen niin kiitollinen siitä, että minulla on hänet. 

Ö Öh. Ehkäpä nostan tässä esille suuren intohimonkohteeni, joka on inspiroinut mm. tämän blogin nimen. Pöllöt, nuo viisaat ja niin kauniit yölliset otukset. Ö näyttää herttaiselta, pyöreävatsaiselta pöllöltä, siksi.

  
   

Huhuh. Kiitoksia. Voihan istumalihakseni.
Tämä oli ensimmäinen postaus. :D