lauantai 29. kesäkuuta 2013

Iloinen itikka Ikaalisissa - siis minä

Iltaa.






Mä istun punaisen mökin yläkerrassa, sormet vähän kohmeessa, raitasukkikset jalassa ja iltapalan yhteydessä juodun nutrismoothien maku vielä kitalaessa, koirankarvoja tyynyllä.

Mun tukka tuoksuu Kyrösjärveltä. Radiosta tulee tangomarkkinat. Ilta on viileä ja sininen, järvi levittäytyy heti ikkunan alla ja tuuli suhisee koivujen lomassa.

Mä majoitun äidin kanssa äidin hyvän ystävän luona Ikaalisissa. Ne höpöttää vielä alakerran kuistilla punaviinilasillisten kanssa, puhuu maailmaa paremmaksi. Minulla on vähän vilu, vetäydyin yläkerran makuuhuoneeseen.

Mun kamera sanoi itsensä irti jo aamulla ja laturi jäi osastolle, joten taidan tyytyä kuvailemaan tätä matkaa sanallisin keinoin.

Eilen perjantaina minä ja äiti lähdettiin osastolta heti aamupalan jälkeen suoraan ajamaan. Pysähdyttiin Hämeenlinnan kohdilla teellä. Ostettiin äidin ystävälle viemisiksi pari vähän nuupahtanutta pirkka-Gerberaa, mutta suurella ajatuksella.

Äidin ystävät ovat yleisesti ottaen aina hyviä kokkeja. Nautimme lounaaksi erinomaista kanawokkia. Minulla meni ensin pasmat vähän sekaisin, kun tarjolla oli vain kevytmaitoa. Ja leivän päälle laitettiin VOITA, kuten maalla on tapana. Nielin kuitenkin ahdistukseni ja kaiken muunkin, viimeistä murua myöten. Tunnen itseni yhä terveemmäksi. En enää kaipaa sairautta tukemaan (lue; tuhoamaan) persoonaani.

Lounaan jälkeen askartelin tekemisenpuutteessa parit isoäidinneliöt. Ja välipalan jälkeen minä ja äiti lähdimme äidin entisen työpaikan, Pohjois-Satakunta - paikallislehden toimitukseen katsomaan lehden 100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestettyä valokuvanäyttelyä.

Siellä oli tarjolla auringonpaistetta, samppanjaa, mansikoita, täytekakkua ja ystävällisiä ihmisiä äidin nuoruusajoilta.

Illalla vielä saunottiin ja leikin naapuruston poikien kanssa Kirkonrottaa parkkipaikalla. Iltapalan jälkeen äidin ystävän poika halusi opettaa minua pelaamaan Fifa kolmeatoista äksboksilla. En oppinut. Sen sijaan Kinecktin keilauksessa musta tuli ihan hyväkin.

Naurettiin ja höpöptettiin paljon. Menin nukkumaan vasta puolilta öin, alakerran yönsiniseen makuuhuoneeseen.


Tänään olen harjoitellut lyömään pesäpalloa (en osunut), ottamaan sitä kiinni (melkein yhtä huonolla menestyksellä) ja osumaan sulkapalloon (en tainnut osua siihenkään). Lisäksi olen käynyt uimassa järvessä ja saunonut. Lounasta söin buffetissa (uunilohta ja perunaa, jälkkäriksi mangokiisseliä. Vähän ylihinnoiteltua, mutta ihan hyvää.)

Päivällisellä olen selvinnyt mm. sinihomejuustotäytteisistä herkkusienistä. Alan olla itsestäni aika ylpeä.

Nyt Ketipinor laittaa silmäni kiinni. Ja hampaatkin ovat vielä pesemättä. Hyvää yötä, hömötiaiset, nukkukaa hyvin.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta :)
    Minkä ikäinen olet?

    VastaaPoista
  2. Hyvältä vaikuttaa reissu. ONNITTELUT kaikkien haasteiden voittamisesta! Ja hei, helpottavaa kuulla, että muillakin Ketipinor vetää silmät kiinni. Lääkärini mukaan väsyttävän vaikutuksen pitäisi jossain kohtaa loppua -- sitä päivää odotellessa. Onko muuten tietoa, kuinka pitkään vielä olet osastolla?

    VOIMIA ja taas kerran, olet KAUKANA lihavasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :))

      Mulle määrättiin ketipinoria nukahtamislääkkeeksi. :O Luulin, että sen on tarkoituskin väsyttää.

      Ja ei hajuakaan uloskirjausajankohdasta, mutta huomenna on HoKo.

      Poista