Pillittäjäkuoriaisen päivä

MORO.

Tänään oli hoitokokous. Mä vaan itkin. Taas. Mä en tajua, mikä siinä on. Aina mä ajattelen olla aikuismainen ja järkevä ja rauhallinen. Jopa vähän kylmä, sellainen viileän etäinen, etujeni valvoja. Aina mä onnistun aluksi. Kun puhutaan vain mun motivaatiosta ja sen aitoudesta ja mun unelmista ja yleisfiiliksestä. Mutta sitten, kun ruvetaan puhumaan mun painosta, mä rupean pillittämään.

Se on jo niin hirveän hirveä. Hirveän korkea. Eikä mun lääkärille riitä vieläkään.

Se oli nyt viikon verran pysyt samana.

"Ateriasuunnitelmaan olisi nyt hyvä tehdä lisäys."

LISÄYS? Taas? Mulla on jo perusruokavalio, nutrishotti ja 4 dl täydennysravintojuomaa. Mihin sinne enää mitään lisäyksiä mahtuisikaan?

Mä pillitin kuin vauva. Ja säästyin lisäyksiltä.

"Näin hoito-ohjelman rakenteeseen ei voida myöskään tehdä muutoksia."

Ei pitempiä ulkoiluja, siis. Mulle ehdotettiin yhtä täydennysravintojuomaa lisäykseksi. Olisin saanut 2 x 30min ulkoilut. Mutta en mä pysty. Täällä on potilaita, joilla on 2 x 30 min, eikä yhtään nutria. Epäreilua! Väärin! Mä haluan vinkua ja potkia kuin pikkulapsi karkkikaupassa. Mutku mä haluun!

Viikonloppuna me mennään äitin kanssa autoilemaan ympäriinsä. Mennään käymään Ikaalisissa jossain kutsuvierastilaisuudessa ja poiketaan matkalla katsomassa yhtä vireää supermummua ja äidin ystäviä.

Viikonlopun aktiviteetit on siis syömistä, syömistä, autossa istumista ja syömistä. Mitenköhän mä siitäkin selviän?

Luultavasti masentumalla ja käpertymällä kuoreeni, nurtipullo toisessa ja unikaveri toisessa kädessä. Kulmakarvat niin syvällä silmien päällä, että katse jää varjoonsa, kuolee pois. Mä haluan pois.

Mitäs kivaa tänään tapahtui? Lettuja lukuunottamatta. (Niistäkin nimittäin nautittiin taas tänään.)

Mun veli kävi ensimmäistä kertaa täällä kattomassa mua. Ja sisko ja äiti ja isäkin. Me pelattiin mölkkyä kuin paraskin perhe-idylli. :D Oli hauskaa, tulin toiseksi.

Ja aurinko paistoi, oli kaunis sää. Se synnytti osin haikeita fiiliksiä. Hietsussa valmistellaan huomista Rock the Beach - tapahtumaa, niiden chekingit kantautuu hyvin tänne asti.

"Yks kaks, eiku..." *kovaäänistä tusinamusiikkia kaiuttimista*

Päivät matkii toisiaan kuin jossain äärimmäisen mielikuvituksettomassa "Seuraa johtajaa" - leikissä. Mulla ei ole mitään mistä kirjoittaa. Aivot kutistuu.

Mä olen nihkeä villapaita ja tää paikka on liian kuuma pesukone. Paitsi etten mä kutistu, mä leviän. Mutta noin muuten. Mä olen piparkakkutaikinaa ja tää paikka on kaulin. Paitsi etten mä litisty, mä... no, te tajusitte jo.

Katsokaakin, että nukutte hyvin. Mäkin yritän. Ainakin mä nukun, se on varmaa. Näen levottomia unia steppaavista majavista, kummituskartanoista ja uimahousuisista Dumbledoreista. Monikossa.
Sekoittaakohan ne mun nutreihin LSD:tä?

Ötyä. <3