Tänään...
Ajattelin... kevättä ja aurinkoa ja ruohoa ja kimaltavaa vettä ja itseäni, tietenkin. Omaa mielenkiintoista napaani ja tilannettani. Perhettäni, perunoita ja pajunkissoja.
Uskoin..., etten saisi vaativia matematiikantehtäviä ratkaistua. Sainpas! Monta sivua, jopa.
Pelkäsin..., etten ehtisi ulkoilla koko päivänä, vaikka oli NIIN upea ilma. Onneksi ehdin. Kävelin Hietsussa ja siirtelin hiekkaa kengilläni, hymyilin kohteliaasti koiralle, joka heilutti minulle häntäänsä ja lapselle, joka oli hiekkaleikkien lomassa hukannut toisen sukkansa.
Ihailin... omahoitajani tapaa ajatella ja kykyä keskustella. Juttelimme ainakin tunnin.
Nauroin..., kun heittelin sairaalakoulun ulkovälkällä frisbeetä ja olin ihan surkea, sukkasillani ruohossa.
Katsoin...äidin kanssa satuhäitä telkkarista.
Söin...muun muassa pinaattikeittoa.
Join...eltaantuneen vanukkaan makuista nutria ja vihreää teetä.
Epäilin...blogini järkevyyttä. Taidan tuhlata elämääni raportoimalla siitä niin ahkerasti. Mutta kun se on niin kivaa!
Nautin... auringonpaisteesta.
Odotin... huomista päivää ja jännittäviä haasteita siihen liittyen.
Kaipasin... ystäviäni, kovasti.
Halusin... matkustaa ulkomaille, maalata taulun, nauraa tikahtuakseni ja oppia elämästä.
Lauloin... Aikakoneen Keltaista ja Tehosekoittimen Maailma on sun.
Etsin... itseäni, noin vaihteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti