Jotakin muinaista...

Moi.

Älkääkä sanoko, että luitte " joitakin munuaisia". Minä nimittäin luin, vaikka kirjoitin otsikon itse. Taidan olla vähemmän hereillä kuin uskoin olevani. Osaan kirjoittaa unissanikin, mutta lukea en. Nukuttaa.

Joka tapauksessa; te toivoitte videopostausta. Tänään oli parvekkeen päivityspäivä ja koko päivä meni sitä päivitellessä. En olisi ehtinyt kuvaamaan. Löysin kuitenkin koneen uumenista eräänlaisen "videopostauksen". Olen kuvannut sen keväällä 2012, silloin, kun ensimmäisen kerran yritin perustaa blogia. Blogin nimi oli tuollloin Pöllöfani ja Kauhtunut Normalisti, ja sen ideana oli oman sekavan persoonani kaksijakoisuus; minun minäni koostui taiteellisesta, vähän höynähtäneestä ja äärimmäisen impulsiivisesta, tunteikkaasta Pöllöfanista ja äärimmäistä itsekuria ja kunnollisuutta ihannoivasta Kauhtuneesta Normalistista. Videopostauksessa esittelen ostoksiani ja tulen äitini keskeyttämäksi.

Minusta se on ihan hauska klippi. Jaarittelen enemmän kuin laki sallii, mutta se nyt oli arvattavissakin. Olen seiskaluokalla, harrastan vielä aktiivisesti uintia ja nautin elämästäni. Olen täysin normaalipainoinen. Minulla on elämä, muttei oikein kavereita. Mielialani on vähän kääntymässä laskuun, edessä on tähänastisen elämäni yksinäisin kesä, ja syksy, jona kaikki meni pieleen. Onneksi en tiedä sitä vielä.

Vertailun vuoksi aion tottakai tehdä myös videopostauksen nykyisillä kasvoillani ja ajatuksillani, nykyisessä persoonassani (joka ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut, mutta...). Heti, kunhan vain ehdin.

Siispä. Olkaapa hyvä. Ei ihan vuodelta nakki ja makkara, muttei ihan lähimenneisyydestäkään.