Kasvismoussakaa ja karpaasimummoja

Iltaapa iltaa.

Tänään oli TOSI mukava tai ihan ihana päivä. Sää ei oikein osannut päättää, se halusi olla kaikkea yhtä aikaa, vähän niin kuin minäkin. Samalla kertaa pilvinen ja pahantuulinen sekä hempeän keväinen ja päälle päätteeksi vielä niin riehakkaan tuulinen, että ulkona kulkiessaaan sitä oli lentää pyrstölleen silkasta säikähdyksestä.

Aamulla kärsin kovasta vatsakivusta ja söin ehkä vähän yli ateriasuunnitelmani, koska kaiken muun lisäksi äidin salaattia tuli ahdettua aikas hirveästi (ja siinä oli oliiveja ja salaattijuustoa). Se ahdisti ja kaihersi mieltä, mutta meni lopulta ohi. Tajusin, että painoahan tässä ollaan nostamassa, joten jos söin kolme oliivia enemmän kuin minun olisi ehdottomasti tarvinnut, niin en ehkä tule kuolemaan siihen. Sitä paitsi minä tykkään oliiveista.
(Pudotkaa tuoleiltanne kauhusta arvon pro-anat!) 

Sitten istuttelin vähän niitä retiisejä ja kehäkukkia sun muita. Kevät leikki melkein kesää meidän parvekkeella, aurinko silitti poskiani ja pakotti hymyilemään.

Puolenpäivän aikoihin mentiin kuvausreissulle broidin kanssa. Oli kyllä kivaa, vaikka sormet tulivat kohmeisiksi, eikä kameran objektiivi täysin tyydyttänyt luovuudenkaipuutani. Tuuli hirmuisen lujaa.

Lounaan jälkeen kävelin rantaan koiran kanssa ja kuuntelin kännykästä Iskelmäradiota. Päähän jäi soimaan Antti Tuisku ja Intrum Justitian laskutuspalvelun mainos. Radio- ja televisiomainokset ovat pahimman laatuisia korvamatoja. Kaikista nolostuttavimmat jäävät taatusti soimaan korvien väliin. Vai väitättekö muka, ettette tunne Canesten Combia, Strepsilsiä tai Kaalimato.comia?
 "Puikko hoitaa sisäisen tulehduksen, voide lievittää ulkoista kutinaa." "Taidan jättää tämän väliin, kurkkuni on KAMALAN kipeä." "Kaalimato.com, jotta elämä olisi nautinnollisempaa."
Voi luoja.

Oli miten oli, en kompastunut kengännauhoihini, koska käytin nauhattomia kenkiä. Koirani kakkasi kolmesti, tämä kiinnosti kaikkia. Hyvä. Mikäköhän minua taas vaivaa? Järkevät aivoitukset pakenevat... Myöhäinen ajankohta, se johtuu siitä. 

Sitten join nutrini. Tai selvitin sen. Tai selvisin siitä. Se on aina yhtä vaikeaa. Tuntuu, etten ansaitse. Tai etten saa. Ajatukset hakkaa ohimoita sisäpuolelta. 300kcl, se on ATERIAN verran, herranjumala ei, ei, ei... Ja silti mä juon. Vaikka se maistuu elähtäneeltä pääsiäismunalta nestemäisenä. Koska se on ainoa keino. Ainoa tie ulos tästä kierteestä, oikeaan elämään. Helvetin vaikeaa. Mutta sen arvoista. On oltava.

 
Nurtin jälkeen kävin kaupassa palauttelemassa isän tölkkejä ja hankkimassa tarpeistoa illallista varten. Olin päättänyt kokata.

Ulkoistin tapahtumien ikuistamisen höynähtäneelle hemulipapalleni. Siis sille, joka sen kamerankin osti. Minä keskityin oman reseptini mukaiseen kasvismoussakaan.













Siihen tuli;

* 2 isoa munakoisoa

 
Täytteeseen tuli:

* 5 tomaattia
* tuoreita herkkusieniä
* säilöttyjä siitakesieniä
* 2 porkkanaa raastettuna
* siplulia
* valkosipulia
* 2 esikeitettyä maissia pilputtuna
* prk luomutomaattimurskaa
* vettä
* mustapippuria, suolaa, basilikaa, oreganoa

Kastikkeeseen tuli;

* 5dl maitoa
* n. 0,75 dl vehnäjauhoja
* 3 rkl flora juoksevaa
* suolaa, pippuria, meiramia, pomeranssia

Ladoin munakoisot viipaleina leivinpaperille, suolasin ne ja annoin "Itkeä" puolisen tuntia. Valmistin täytteen ja kastikkeen ja kaatelin niitä vuoronperään uunivuokaan. Sitten paistoin 200 asteessa puoli tuntia. Koska kävimme äidin kanssa välissä uimahallissa ( ihana fyssari antoi siihen luvan!) ruoka oli valmista vasta klo 22.05. Hups. Mutta hyvää oli, herkullista. Tahdon kauhistuttaa pro-anoja vielä oikein olan takaa; minä maistelin ruokaani sitä tehdessäni kuin paraskin gourmetkokki! Ja kaavin paistinpannun sekä kattilan! Olen tainnut tulla hulluksi, mutta tuntui hyvältä kuunnella, kuinka ääni karjui takaraivossani, olla välittämättä siitä ja maistella vain. Haistattaa pitkät. Tein äidinkin iloiseksi.

Uimahallissakin oli tosi kivaa. Joku kireäpipoinen karpaasimummo vesijuoksuratojen pimennosta kävi kuumassa saunassa heittämässä hirveät löylyt ja lähti itse pois. Jokainen purkaa paineita omalla tavallaan.

Huomisesta alkaa taas uusi osastoviikko. Ahdistaa. Pelkään, että viikonlopun riehakas, parantumismyönteinen meininki kaatuu huomenna niskaan. Ahdistusryöppynä, lähinnä. Olen tänään mussuttanut purkkaakin kuin lehmä. Joka ateriaa ennen ja jälkeen.   
       Toivottavasti istutukseni itävät, vaikka siementen parasta ennen - päiväys oli mennyt.

Ja arvon munkka; be prepared! Mä tulen tiistai-aamupäiväksi omaan kouluuni sekoilemaan. Varatkaa punaiset matot ja skumppaa.

Kaunista yötä! Nähkää unia virnistelevista kissoista ja kakkaavista kilpikonista. Tai sitten jostakin vähän akateemisemmasta. Your choice.

<3