Ukkosta pukkaa, suomi otti turpiinsa ja minä olen möhkäle

Noniin.

Nyt jyrähtelee. Ulkona on harmaansinistä ja hiostavaa, tyyntä myrskyn edellä. Jippii.

Mun vatsassa jyrähtelee myös. Kuka helkkarin sadisti keksi "mansikanmakuisen" nutrin? Hyh.

Tänään oli hidas päivä. Laaaauuantai. Puuron suolapitoisuutta en voi kommentoida, koska viikonloppuisin ei keitetä puuroa. Toisin sanoen en voi ennustaa päiväni kulkua mitenkään. Siitä tulee tosi turvaton olo.

Mä heräsin aamulla siihen, että mun herätyskello ei ollut herättänyt, ja mun huonetoverini joutui vaivaantuneena esittämään herätyskelloa. Kiitos siitä, ehdin käydä suihkussa.

No nyt jyrisee oikein kunnolla! Jee!

Oli miten oli. Suomi ei pärjännyt. Ruotsi vei. Mä virkkasin leppäkerttua ja kannustin Granlundia ja Philströmiä ja mitä näitä nyt on. Ihan jees.

Pelasin ekaa kertaa elämässäni biljardia. Ja neuloin possua esittävän kauratyynyn. Yritin olla ajattelematta  löllyviä makkaroitani, sillä olen kana-kala-kasvissyöjä. Makkarat eivät kuulu ajatusrepertuaariini.

Nyt istun letittäjäni koneella ja yritän keksiä jotakin järkevää ja karismaattista sanottavaa. Epäonnistun surkeasti. Jyrinä kuulostaa ihanan kesäiseltä. Taivas on vaalean persikanvärinen ja vesi on tyyni.

Ahdistus ei katoa mihinkään, mutta mä olen huomannut, kuinka se muuttaa muotoaan. Jääkylmästä pallosta sekavaksi vyyhdeksi ruosteista piikkilankaa, sitten välinpitämättömäksi, viileäksi ja vanukasmaiseksi. Hyllyväksi. Minä löllyn. Leviän. Hikoilen.
 
Minä ostan itselleni ihmisarvoa olemalla tuottelias. Tekemällä jatkuvasti jotakin aikaansaavaa. Ostan itseltäni arvostusta itseäni kohtaan. Ja aina kun mokaan, menetän palan arvostani. En minä voi elää näin. Entä jos halvaantuisin? Tai kadottaisin inspiraationi kokonaisvaltaisesti, hukkaisin minuuteni täysin enkä vain väliaikaisesti? Menettäisin vaikka muistini. Miten minä siitä selviäisin? En ainakaan tällä elämänkatsomuksella. En pysty pitämään itseäni minkäänlaisessa arvossa, ellen saa jotakin aikaan. En tiedä.

Minä listaan asioita. Ihan liikaa. Minä teen pääni sisällä luetteloita kaikesta, vertaan keskenään eri päivien tuotantosuhdanteita. Minusta voisi tulla yritysjohtaja. Paitsi, etten pystyisi irtisanomaan ketään. Ja pärjäisin huonosti neuvotteluissa, koska haluaisin miellyttää kaikkia. En kestä ajatusta siitä, että joku ei pidä minusta. Tai vielä enemmän; inhoaa tai halveksuu minua tai tapaani ajatella. Tahdon tehdä mitä tahansa ansaitakseni toisten arvostuksen. Olen siitä riippuvainen.

Minun pitäisi pystyä rakentamaan itseni ilman sitä. Minun pitäisi riittää itselleni silloinkin, kun en riitä muille.

Ajatus ei kulje. Minä tahdon kertoa päivästäni, mutta korvien välissä kaikuu tyhjää. Tyhmää. Tylleröistä. Tyyris tyllerö aidalta putosi. Pläts.

Minä tein siis kauratyynyn. Ja neuloin kännykkäpussin. Laitan kuvan myös pandaeläimestä, jonka tein. Ja todisteen siitä, että olen muuttunut kirahviksi. Minulla on nimittäin sininen kieli.

 Öitä. :)