The tour

Heips.

 

 Ja hyvää kevättä. Tuulee. Vappu on ohi ja oli superkivaa. Meikä oli maalla, naama heinässä ja polvet mudassa, Kyrösjärven rannalla, punaisessa mökissä. Lährettiin äiteen kanssa ajelemahan välipalan tienoilla tiistaina. Ajeltiin tunti ja pysähdyttiin Hämeenlinnan kohdilla tankkaamassa - se yks höynähattu oli kaikessa innostuksessaan unohtanut syödä lounasta.

 Mä paparazzasin ihqusti itseäni teinipeilinä vessassa ja omia kenkiäni tuulisella parkkipaikalla. Automatkoilla virkkasin meduusamustekalaa ja rustasin Kaneliinia.






Jätskikiska oli vielä kiinni... kesään on siis hetki matkaa, hetki vielä.

 Höynähatulle ruisleipää, meikäläiselle teetä.

Sitten jatkettiin Ikaalihiin, kolmostietä Vaasaan päin Tampereen ohi, siis. Siellä on se kylpylä ja minigrip-pusseja valmistava tehras ja se on oikeestaan ihan korvessa, mutta ihmiset on ilosia ja viihtyy.

 
Äitin kaveri asuu järven rannalla punaisessa talossa, jonka kuisti kylpee aamuisin auringossa. Äitin kaveri on ihana ihminen, joka röökaa vapautuneesti, syöttää koiralleen joka aamu aamuleivän ja tykkää puuhailla puutarhassa. Illalliseksi laitettiin siikaa.

  
Käytin vähän koiraa pihalla oranssinkukertavassa iltavalossa, havunneulasten ja vesilätäköitten keskellä. Illalla nukahdin sohvalle niin kuin joskus pienenä, urheiluruudun ääneen. Minua EI kannettu yläkertaan sänkyyn niin kuin joskus pienenä. Elämä on kovaa.


Seuraavana aamuna aurinko kultasi kuistin. Me lähdettiin äiteen kanssa pikku tourille kattelemaan niitä mestoja, joissa se oli nuarempana asunu. (Älkää kysykö tästä mun puhekielestä mitään, se on Maijamurretta.)

 Sit me tietty mentiin kylpylään. Vesitropiikissa oli keltainen, viitisen kertaa mutkalle väännetyn banaanin oloinen vesiliukumäki, josta laskin kolme kertaa. Oli ihan ihanainen vappuviilis. Käyttin myös ulkouima-altaassa, pakko sanoa, että hrr.

  Sit mä kävin nostalgisoimassa Titinalletalossa... :D Olin käynyt siellä viimeksi nelivuotiaana, että olikin aika vähän päivittää näkemyksiä. Nallet tanssi lavalla äärimmäisen asiaankuuluvasti ja mää hengailin kamerani kanssa maalaushuoneessa ja vähän muuallakin. Vappupalloa en saanut.

Hapankaalikanan jälkeen ajeltiin isolle maatilalle kattomaan lehmiä. Lehmiä en tullut kuvanneeksi, mutta tervehdin päivänvanhaa vasikkaa, todistin lypsyseremoniaa, tulin nuolluksi ja piponi melkein syötiin. Illalla koin olevani onnellinen, päällisin, tervein puolin ajatuksistani nyt ainakin. Lehmät piristivät mieltä ja viimeistään nyt taas tiedän tahtovani eläinlääkäriksi maalle.