Se kuiskii. Se maalaa valheellisia kuvia paremmasta elämästä, uskottelee, että sen avulla voisin paremmin hyväksyä itseni. Päästä eroon ahdistuksesta. Mä valun kauemmaksi elämästä ja mun ääneni vaimenee. Mä katoan pois, eikä kukaan enää kohta välitä siitä, mitä mulle kuuluu.
Mä olen itse aiheuttanut tän. Mä olen totellut tätä sairautta, kulkenut sen perässä sokeasti. Mä olen totellut sitä. Ja nyt se jättää mut ypöyksin. Mä luotin siihen väärään ääneen. Ja nyt mä olen tyhjin käsin.
Multa otettiin pois kaikki vapaudet. Kuulemma mun omaksi parhaaksi. Mä menetin annostelun, ulkoilut, ryhmät, koulun, kaiken. Vain sen pienen pudotuksen tähden. Pienen takapakin.
Mä en pystynyt itse ottamaan vastuuta paranemisestani. Mä halusin vielä liikaa olla sairas. Mä en pystynyt syömään kotona ja tässä sitä ollaan.
Anoreksia on maailman pahin huiputtaja. Iljettävä takinkääntäjä. Se lupaa laveat lammet kaikkea ihanaa, sen sokerinen, siirappinen ääni. Se lupaa pitää susta huolta.
Sitten se saa sut tekemään typeryyksiä, luopumaan elämästäsi ja ystävistäsi, taidoistasi, valmiuksistasi. Kaikesta kauniista, helposta, konkeettisesta. Se väittää olevansa sun paras ystävä, vaikka oikeasti se on vihollinen. Se inhoaa sua, se haluaa tuhota sut. Se on iljettävä.
Ja jotta siitä voi päästä, sitä on ryhdyttävä vihaamaan. Koko sydämestään. Jotta saa kiskottua ne kylmät käsivarret ympäriltään. Sille ei saa antaa palaakaan, ei puolikasta pikkusormen kynttä. Se haluaa kaiken ja jos sille antaa osan, se pitää huolen siitä, että saa loputkin, lopulta. Se on maailman taitavin hivuttautuja.Siksi, voi te pienet parantujat; älkää luovuttako! Älkää ajatelko säilyttävänne vain osaa anoreksiasta, vain sitä kivaa osaa. Mitään kivaa osaa ei ole, se on valhetta. Älkää ajatelko pudottavanne vain muutamaa kiloa, se ei jää siihen. Se ahmaisee teidät taas. Ettekä te saavuta sillä mitään, kullannuput. Ette mitään.
Se on vankila, pimeä ja kylmä. Elämä ja terveys on kukkaketo, kauneutta kuhiseva metsä, palatsi, tyyni järven pinta, jolla aurinko luistelee. Terveys EI ole kirosana, vaan avain elämään. Normaalipaino EI ole heikkoutta, vaan kaikki, mitä kannattaa tavoitella. Kumpa te uskoisitte. Kumpa minä uskoisin. Ja minähän uskon.
Minähän näytän vielä.
Voiei, tsemppiä parantumiseen! Oot tosi hyvä kirjottamaan ja on ihanaa seuraa elämääsi, toivottavasti parannut pian ! :)
VastaaPoistaHei, ihan pakko sanoa että suurkiitos tästä postauksesta, anto vanhoja kunnon voimia mulla ja tiedän, eyttä mun valitsema elämän tie on se oikea vaikka se anoreksia yrittää joskus ottaa yliotetta.
VastaaPoistaMutta haluun sanoa sulle että: Älä huoli ja anna itsellesi aikaa koska elämä on ihanaa. Saattaa olla ettet pysty parantumaan vielä tänään, etkä ehkä huomennakaan, mutta sä tulet parantumaan, muista se.Älä luovuta, koska mitä hyötyä on siinä että on laiha? Mitä ihailtavaa on siinä että joutuu tarkkailtavaksi 24h ammattilaisten luo, koska ei osaa syödä. Anoreksia väittää lupaavansa sulle jotain, mutta se "täydellisyys" on aina tavoittelemattomissa. Mulle itselleni tuli parantumisen halu ihan AHAA-elämyksenä. Taistelin painonnousua vastaan yli vuoden osastolla ja kotona, kunnes tajusin,että siinä ei oo mitään ihanaa syödä paprika aamupalaks ja yrittää uskotella itselleen, että sulla on täysi olo. Siinä ei oo mitään mukavaa, kun koulussa ihmiset kattoo sun jättimäistä salaattiannosta. Kaikki skipatut, huijatut ja piilotellut ateriat. Rasvan pyyhintä, syljentä ja joillakin ihmisillä oksentelu. Se kaikki on turhaa. Mun uus elämä alko tässä kuussa. Enkä todellakaan kadu. SE ON IHANAA SYÖDÄ
nykyään mä odotan innolla seuraavaa ateriaa ja toivon , että säkin löydät sen totuuden.
Koska aliravittuna ei oikeesti tule koskaan jaksamaan elämää täyspäisenä.
E pysty nauttia auringosta
ilosta
surusta (jopa)
naurusta
laiskottelusta
urheilusta
herkuttelusta
terveysintoilemisesta
ihan kunnon mättämisestä
E-L-Ä-M-Ä-S-T-Ä
koska sä et hyödy mitään pitkittyneestä sairastamisesta
"joo oon meikäläinen maija ja mulla ei oo oikeen kunnon CV-tä eikä työkokemusta, mut sen sijaan oon sairastanu syömishäiriötä viimeset 10 vuotta ja oon siinä tosi taitava. Sano vaa mikä aihe? mahdollisimman kevyet ateriat, superliikunta,piilottelu, valehtelu (oon siinä hei muuten tosi hyvä) ja suhteiden ylipäätä rikkominen. Nukun myös aika paljon kato tää kiireinen ja "ihana" luinen elämäntyyli on niin mahtava. Ai.. Miks mä en istu? No katokku istuminen sattuu ja seisominen kuluttaa muutenki enemmän kaloreita... suosittelisin sullekkin ja työpaikka ruokailusta ei tarii huolehtia, tää unelma työläinen käy kahvilla ja kalorittomilla juomilla"
kuvittele
tai ei
älä
koska
kaikki toi
on ihan järjetöntä.
Ajattele sun elämää 20 vuoden päästä
ajattele
sun ehkä tulevaa puolisoa
lapsia
pehettä
kaikkia
Mut kyllä kaikki tulee järjestymään tyttönen. Pyydä apua kun tarviit. Mä tiedän että ne hoitajat saattaa olla ihan perseestä (nimim. vihaan yhä omia hoitajian maailman toisestalaidasta toiseen) Mut ne oikeesti toimii siellä esim. ruokailutilanteessa sun omatuntona. mut ne ojn kyllä valmiita auttaamaan sua jos pyydät ja haluat olla yhteistyöhaluinen
Mut ehkä sä voit yllättääkki kaikki hei? Ehkä sä voit näyttää ihmisille että kattokaa VITTU MÄHÄN SYÖN. Pienikin teko, se että otat toisen annoksen jälkiruokaa joskus. tai vaikka toisen lasin maitoa näytttää jo että sä et ole sairauden orja, yllätä muut ja ennen kaikkea itsesi <3
Oon kokenu helpottavaksi sen että hoen ittelleni sen oletlihavapaskakuolepaskakukaaneivälitäsusta
sijaan
oletliianlaihaluutnäkyynahkaroikkuusilmätkuopallayökmitenjokuvoisirakastuasuhunkuetosaaeessyödä
mantraa
vaikka peilikuva tuntuukin välillä joltain ihan muulta
mutta hei
älyttömän paljon tsemppiä elämään sulle ja oikeesti yritä jooko? Kesä alkaa pian eikä se olis kivaa joutuu viettämäään siellä ummehtuneella töölönrannan vieressä yökköjen stalkattavana
Usko muhun Sä tulet nauttimaanja sä tulet pystymään JA ENNEN KAIKKEA ELÄMÄÄN
(oho tuli tosiaan kunnon kilometripostaus mut joo jos haluut meilailla niin säpöä --> karkkikeppi@gmail.com.