Ja roskikselle maistuu - liiankin hyvin

Moi.                   

Nyt ajattelin kirjoittaa pienen (tai tiedä nyt sitten kuinka pitkän, minut tuntien...) postauksen ruokahävikistä. Aihe on minulle ekoihmisenä henkilökohtaisesti tärkeä. On järkyttävää, millaisia määriä täysin syömäkelpoista ruokaa lentää joka päivä roskikseen. Samaan aikaan suuri osa ihmisistä, jopa Suomessa, kärsii lähestulkoon nälkää.

Suomessa ketään ei onneksi jätetä yksin. Me olemme hyvinvointivaltio ja sosiaalihuoltomme toimii. On toimeentulotukia ja leipäjonoja. Jos sinulla ei ole kotia, saat kyllä katon pääsi päälle, vaikkei asuminen hääppöistä olekaan.

Paljon parannettavaa kuitenkin olisi. 

Suomessa syömäkelpoista ruokaa päätyy roskikseen noin 400 miljoonaa kiloa vuosittain. Miettikää. Kotitalouksissa heitetään ruokaa pois jopa kauppoja enemmän, mikä on järjetöntä. Kotitalouksien ruokahävikki on n. 120-160 miljoonaa kiloa vuosittain, eli noin 20-30 kiloa henkilöä kohti. Keskivertosuomalainen heittää siis hieman alle puolet omasta painostaan ruokaa roskikseen vuodessa.

 Vaikka minä periaatteessa kannatan kapitalismia, liiallisuus on aina liiallisuutta. Mennään vaikka tavalliseen supermarkettiin, isoista Prismoista ja Citymarketeista nyt puhumattakaan. Tarkastellaan vaikka juustohyllyä. Kymmentä erilaista Edamia. On vähärasvaista ja luonnonmukaista, laktoositonta ja erikoismaukasta. Viideltä eri valmistajalta. Suomalaista ja ulkomaista. Onko siinä oikeasti mitään järkeä?


Kaikki eivät edes tykkää Edamista. Joku valitsee leivänpäällysteensä Emmentalien runsaasta rivistöstä. Toinen suosii narskuvaa leipäjuustoa, kolmas ohittaa koko hyllyn ja sukeltaa sisään leikkelevaltakuntaan. Sitten Edamien Parasta Ennen-päivämäärät lähenevät vääjäämättä. Nuoren myymäläapulaisen iltapäivätuntien tehtäväksi jää liimailla punaisia "-30%" - lappusia itseään häpeileviin pikku Edameihin. Ja se taas aiheuttaa sen, ettei niitä taatusti osteta. Ei, vaikka aivan hyvin voisi. Jotenkin ihmisten takaraivoihin jää ajatus lappumerkityn Edamin huonommuudesta. He eivät kehtaa tunnustaa kanssaostajilleen olevansa kenties heikommassa taloudellisessa tilanteessa, josta lappumerkityn juustonkimpaleen koriin valitseminen kiistämättä kielii. Ja miten niin kielii? Minusta se voisi kertoa ennemminkin vastuullisesta kuluttamisesta. Jos perheessä kulutetaan Edamia tavalliseen leivänpäällystämistahtiin, niin juusto ehtii kadota parempiin suihin ennen päivämääränsä umpeutumista. Hyvää juustoa siis, tavallista halvempaan hintaan vain. Ja pieni ekoteko samalla. Miksi niin moni kieltäytyy tästä? Siksikö, että ne laput ovat niin rumia?

Parannusehdotus n. 1: Tehkää -30%-lapuista esteettisemmän näköisiä!

Minä voisin vaikka suunnitella hienompia. Niihin tulisi kiemuraisia kukkaköynnöksiä ja vähän lennokkaampi fontti...

Niin Edamimme päätyvät lopulta kaupan takapihalla seisoviin roskapönttöihin. Tietysti osa saatetaan lahjoittaa vaikka Hurstiin, Helsinginkadulle. Hyväntekeväisyyteen, toisin sanoen. Leipäjonoon. Ja jonot saavat kiemurrella pitkinä ja kärsivällisinä "parempien" ihmisten nenien alla ja aiheuttaa heille päänvaivaa. Pilata heidän katunäkymänsä karuudellaan. 

Parannusehdotus n. 2: Tehkää leipäjonoista esteettisemmän näköisiä!

Toisin sanoen: Lyhentäkää leipäjonoja!

Käytännössä perustamalla lisää ilmaisen avvustusruuan jakelupisteitä. Paljon lisää. Minun mielestäni jokaisen vähänkin isomman kaupan yhteyteen voisi perustaa sellaisen. Välimatkakin olisi niin lyhyt, etteivät nopeasti pilaantuvat elintarvikkeet ehtisi nuupahtaa. Ihmisille voisi jakaa tarpeita jugurteista ensiluokkaisiin cashewpähkinöihin. Ravintolat voisivat järjestää tähdebuffeteita, joissa pienellä summalla saisi ekologisesti hyödyntää ylijääneitä raaka-aineita nälkänsä tyydyttämiseen.

Ennen kaikkea, tästä kaikesta voisi tehdä TYYLIKÄSTÄ. Tähdebuffettien mainoksista mintunvihreän tai laventelinsinisen sävyttämiä. Tähdebuffetteihin kulttuuria, erilaisia esiintyjiä ja taidetta! Ja koska teemana on mahdollisimman pieni budjetti, esiintyjien täytyisi olla toistaiseksi tuntemattomia. Kun tähdebuffeteista tulisi suosittuja, esiintyjätkin pääsisivät kansan tietoisuuteen. Nuoret työllistyisivät. :)





















Entäs sitten ne oikeat buffetit? Ravintoloiden ja ennen kaikkea risteilylaivojen hulppeat seisovat pöydät? On

suorastaan kuvottavaa, miten ihmiset siellä käyttäytyvät. Vain, koska se on kuuluvinaan etikettiin. Joku on ilmeisesti joskus sanonut, että ruokaa "pitää" lastata lautasille tolkuttomasti ja jättää suurin osa syömättä. Otetaan neljä palaa paistia, syödään niistä yksi ja haukataan toisesta niin, ettei sitä varmasti voi tähteenäkään hyödyntää. Sotketaan lautanen kastikkeella, joka olikin pahaa, otetaan jälkiruuaksi isot palat joka lajia kakkua ja maistetaan niistä muutamaa. 

Se on naurettavaa. Vaikka elämme yltäkylläisyydessä, meidän ei tarvitse tehdä itsestämme kulutuspellejä. Vaikka kaikkea on yli tarpeen, voi silti yrittää elää säästeliäästi tai edes järkevästi. En tarkoita nyt sitä, että kahvinporot TÄYTYY käyttää kahteen kertaan, jos ei tykkää hieman laimeamman kahvin mausta tai että ylijääneestä riisistä TÄYTYY yrittää paistaa riisikakkuja. (Minä yritin. Niistäkin suurin osa lensi lopulta roskikseen, koska minä olin ainoa, joka oikeasti tykkäsi niistä.)

Tarkoitan, ettei tarvitse tieten tahtoen heittää syömäkelpoista ruokaa pois. Jos haluaa maistaa joka lajia seisovassa pöydässä, niin ottaa maistiaispalan verran jokaista. Kun tietää, ettei kuitenkaan tykkää kaikista. Eikä kuitenkaan jaksa syödä kaikkea. Tällaiset asiat opetetaan huolellisesti jo päiväkodissa. Maista ensin, ota sitten lisää.

Minä olen kuullut monia perusteluja liittyen ruokahävikkiin buffetissa.

"Se kuuluu siihen."

"Lautanen näyttää kauniimmalta täytenä."

"Jos tykkäänkin kaikesta ja en jaksa käydä hakemassa enää lisää."

"Jos en löydä pöytää uudestaan."

Ja kenties hauskin;

"Jos ne loppuu."

Kumpa loppuisivatkin. Kumpa joskus jonnekin ruokaa varattaisiinkin liian VÄHÄN. En tarkoita, että siihen pitäisi pyrkiä. En kannata liiallista nuukuutta, kun kerran varaa on. Minusta vain osoittaa ihailtavaa järkevyyttä olla törsäämättä silloin, kun törsäämisen varaa olisi.

 Parannusehdotus n.3: Opetelkaa käyttäytymään buffeteissa!

Vielä peruskoulussa ollaan nuukia. "Korkeintaan 5 lihapullaa/oppilas". Joissain työpaikkaruokaloissa tämä pätee myös. Sitä on kritisoitu paljon. Minusta se on ainoa järkevä tapa ruokaloiden ruokahävikin vähentämiseksi. Jos lasketaan, että jokainen ottaa ne viisi, voidaan tarvittava määrä laskea hyvinkin helposti.

 Ja sitten se kaikista suurin ruokasyöppö; Kotitaloudet.

Voitteko uskoa, että kotitalouksissa ruokaa heitetään roskiin jopa puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa? Ruokaa ostetaan liikaa ja se pääseekin pilaantumaan. Ruokaa valmistetaan liikaa ja säilömisen sijaan se heitetään roskiin. Ruoka onkin pahaa ja se päätetään hävittää. Ruokaa jää lautaselle. C'mon hei! Lautaselle? Kotona? Mummon vaivalla vääntämiä lihapullia? Jäikö buffettivaihde päälle?

Oli miten oli. Kotitalouksissa vuosittain roskiin heitettävän syömäkelpoisen ruuan hiilidioksidipäästöt vastaavat 100 000 auton ilmastovaikutusta. Rahasta nyt puhumattakaan. Heitämme ruokaa roskiin vuosittain 500 miljoonan euron edestä.  Mitä kaikkea sillä rahalla saisi? Muutaman kalliin auton nyt ainakin, heh heh.

 Ruuanvalmistuksen hiilijalanjäljestä ollaan huolissaan. Erityisesti viljely- ja tuotantovaiheessa päästöjä syntyy runsaasti. Pakkaus- ja kuljetusvaiheen päästöt ovat suhtteessa pienempiä, mutta merkittäviä. Kun mietitään vesistöjen suojelua, niin 30% vesistöjä rehevöittävistä päästöistä on peräisin ruuan tuotannosta. Kun ruokaa heitetään roskiin, kaikki sen valmistamisesta aiheutuneet päästöt on päästelty turhaan. Ja poisheittämisestä aiheutuu vielä lisää päästöjä.

Biojätteen maatumisessa vapautuu runsaasti energiaa. Minusta sen voisi kerätä talteen ja muuttaa vaikka sähköksi. Miksei? Enhän minä näistä juuri mitään tiedä, enkä yritä esittää asiantuntijaa. Olen vain pikkuinen, idealistinen maallikko.

Mieti hetki. Mieti, ennen kuin ostat jättipakkauksen, koska se tulee halvemmaksi. Ei tule, jos puolet lentää roskikseen. Mieti, ennen kuin keität varmuuden vuoksi kaksinkertaisen määrän perunoita. Ja kun kumminkin keität, niin laita ylijääneet jääkaappiin ja tee niistä pyttipannua niiden mummon lihapullien kanssa seuraavana päivänä.

Aina voi pakastaa! Pakastaminen on loistava keino. Sopii erityisesti keitoille.             

Leipä on ongelma. Ainakin meidän äidille. Ja varmasti monelle muullekin. Meidän äiti on sellainen pullahiiri, ettei se voi vastustaa tuoretta leipää. Niimpä se ostaa kasoittain uunituoretta, rapeakuorista leipää, syö pari palasta ja tympääntyy sitten, kun loput kuivuvat. Ja taas roskis laulaa.
                                                                                                          Leipä pilaantuu nopeasti, se kannattaa yrittää ottaa huomioon. Leivänkin voi pakastaa! Ei se siitä sen huonommaksi mene. Jos et osaa päättää, tahdotko ruisleipää, sämpylää vai paahtoleipää, älä osta kaikkia kolmea, et kuitenkaan ehdi syödä niitä ennen kuin ne pilaantuvat.



Maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Ja luonto ja kukkarosi tykkäävät tästä.



Sitten olisi tietenkin vielä yksi aihio. Te saatatte nimittäin pitää minua tekopyhänä. Syömishäiriö ei tunnetusti ole mikään erityisen ekologinen sairaus.

Ruokahävikkiä syntyy runsaasti. Minä myönnän itsekin paljon sairaampana heittäneeni salaa täysin syömäkelpoista ruokaa menemään. Piilottaneeni ruokaa. Sotkeneeni lautasen reunoja, ettei tarvitsisi syödä kaikkea. Kun ruoka on vihollinen, sitä ajautuu tekemään kaikenlaista.

Sotkeminen ja ruuan poisheittäminen kuuluvat tähän olennaisena osana. Jotkut jopa ostavat ruokaa, pureskelevat sen ja sylkevät sitten pois tunteakseen itsensä kylläisiksi. Ekologisuus ei merkitse mitään. No, mikäänhän ei merkitse mitään, kun tarpeeksi syvälle mennään.

Nyt kun asiat ovat alkaneet taas merkitä minulle jotakin ja enemmänkin, ekologisuus on nostanut päätään. Minua raivostuttaa, kuinka valtavasti ruokaa osastolla heitetään menemään. Kun potilaalle annostellaan lautasellinen ruokaa ja hän kieltäytyy syömästä. Tai kun malliannokset lentävät pönttöön. Kun puuroa jää yli. (Potilaat ovat täällä kyllästyneet suolattomaan puuroon ja siirtyneet suosiolla mysliin).

Tästä syystä minä otan puuroa joka aamu, oli suolatonta tai ei. Ja periaatesyistä, en korvaa nurtilla. Oli kuinka vaikea ruoka hyvänsä. Ajattelen ekologisuutta. Ruokahävikin vähentämistä. Ja puren hammasta.



Tässä taisikin olla kaikki tällä erää. Kirjoitin tätä koko päivän. :D Faktatietojen lähteet ovat Saa Syödä! - kampanjan nettisivuilta www.saasyoda.fi. Nettisivuilla KANNATTAA vierailla, jos haluaa vähentää ruokahävikkiään ja elää siten vähän ekommin. Kampanjan sivuilta löytyy hyviä reseptejä tähteistä ja annoslaskuri, joka auttaa mitoittamaan valmistettavan ruuan määrän oikein. Lisäksi kampanja on toteuttanut mielestäni loistavan idean; taloyhtiön yhteisen "Herkkupesän" eli paikan, jossa vaihtaa syömäkelpoista ruokaa toiseen.

Kuvien lähteenä weheartit <3